Tietenkin taas joku flunssa. Yskittää.
Perjantaina oli kirjastopäivä ja äiti keksi raahata minut satutunnille. Se ei ollut mukavaa. Siellä oli monta lasta ja vaikka suurin osa osasikin käyttäytyä, niin meidän viereen tuli tietenkin kaksi kakaraa, jotka eivät pysyneet penkeillä ja pyörivät ja pölisivät. Niillä äideillä oli tietenkin vielä vauvat niin että ne ei muka voineet tehdä mitään niille isommille kersoille. Saakelin räkänokat olivat vielä vanhempia kuin minä, mutta ei mitään tapoja. En voinut sitten ollenkaan keskittyä satuun ja pyysin, että lähdettäisiin pois. Ja eipä tainnut kirjaston Tätikään pitää pölisijöistä, kun luki pinostaan vain yhden sadun. Sain kuitenkin leiman ja passin. Ehkä kokeillaan joku toinen kerta jossain toisessa kirjastossa. Nyt kun äitikin on kotona, eikä mennytkään töihin, niin se voi tulla hakemaan ja viedä hoitoon ihan milloin haluaa ja me tehdään kaikkea kivaa yhdessä aina silloin kun pitäisi tehdä jotain muuta.
Lauantaina sain Paljon herkkuja, koska se kuulemma auttaa parantumaan. Ensin syötiin äidin kanssa salaa suklaapatukka puoliksi (tosin epäilen hieman tätä äidin tasapuolikkuutta), sitten käytiin iltakävelyllä kaupungilla ja puistoissa ja sain ranskalaisia. Välipalana oli voileipäkeksejä kaikilla herkuilla.
Herkuista huolimatta eilinen oli hauskin. Oltiin äidin kanssa kaksi tuntia puistossa, siellä oli tarhasta tuttuja kavereitakin, joiden kanssa laskettiin mäkeä. Iltakylpyyn asti leikittiin autoilla, legoilla, Patella, lentokoneella ja kaikella mitä vain löysin. Kumisota keksittiin kylvyssä, kun äiti lymysi vessan ovella eikä halunnut tulla pesulle, se sottapytty, heitin sitä kumisella palikalla, joka sattui olemaan mukanani ammeessa. Äitihän heitti saman tien takasin, niin että vedet vaan loiskui. Ammukset tosin menivät minne sattuu ja lopulta jouduimme sotimaan kumiankalla. Isi ei varmaan edes huomannut, vaikka vettä pärskyi aina olohuoneeseen saakka.
