Sairaspäiviä ja kumisotaa

Tietenkin taas joku flunssa. Yskittää.

Perjantaina oli kirjastopäivä ja äiti keksi raahata minut satutunnille. Se ei ollut mukavaa. Siellä oli monta lasta ja vaikka suurin osa osasikin käyttäytyä, niin meidän viereen tuli tietenkin kaksi kakaraa, jotka eivät pysyneet penkeillä ja pyörivät ja pölisivät. Niillä äideillä oli tietenkin vielä vauvat niin että ne ei muka voineet tehdä mitään niille isommille kersoille. Saakelin räkänokat olivat vielä vanhempia kuin minä, mutta ei mitään tapoja. En voinut sitten ollenkaan keskittyä satuun ja pyysin, että lähdettäisiin pois. Ja eipä tainnut kirjaston Tätikään pitää pölisijöistä, kun luki pinostaan vain yhden sadun. Sain kuitenkin leiman ja passin. Ehkä kokeillaan joku toinen kerta jossain toisessa kirjastossa. Nyt kun äitikin on kotona, eikä mennytkään töihin, niin se voi tulla hakemaan ja viedä hoitoon ihan milloin haluaa ja me tehdään kaikkea kivaa yhdessä aina silloin kun pitäisi tehdä jotain muuta.

Lauantaina sain Paljon herkkuja, koska se kuulemma auttaa parantumaan. Ensin syötiin äidin kanssa salaa suklaapatukka puoliksi (tosin epäilen hieman tätä äidin tasapuolikkuutta), sitten käytiin iltakävelyllä kaupungilla ja puistoissa ja sain ranskalaisia. Välipalana oli voileipäkeksejä kaikilla herkuilla.

Herkuista huolimatta eilinen oli hauskin. Oltiin äidin kanssa kaksi tuntia puistossa, siellä oli tarhasta tuttuja kavereitakin, joiden kanssa laskettiin mäkeä. Iltakylpyyn asti leikittiin autoilla, legoilla, Patella, lentokoneella ja kaikella mitä vain löysin. Kumisota keksittiin kylvyssä, kun äiti lymysi vessan ovella eikä halunnut tulla pesulle, se sottapytty, heitin sitä kumisella palikalla, joka sattui olemaan mukanani ammeessa. Äitihän heitti saman tien takasin, niin että vedet vaan loiskui. Ammukset tosin menivät minne sattuu ja lopulta jouduimme sotimaan kumiankalla. Isi ei varmaan edes huomannut, vaikka vettä pärskyi aina olohuoneeseen saakka.

Luontoretki ja muuta hubaa

Ollaan tuon kurttunaaman kans panostettu taas ilmaisiin tai puoli-ilmaisiin huveihin. Eilen oli superkiva luontoretkeily lähiympäristössä. Käveltiin päiväkodilta joen rantaan ja sieltä puistoon sorsia syöttämään. Nähtiin kaadettuja puita ja niissä oli paljon kaikkia mielenkiintoisia ötököitä. Yksi leppäkerttukin oli. Se oli hieno, mutta se meni piiloon, kun olin keräämässä sieniä. Sitten löydettiin tosi jännä lätäkkö nurmikolta. Sitä ei ollenkaan huomannut kunnes sen päälle meni lätsäämään. Se oli tosi iso.

Toinen uusi suosikki puuhani, luontoretkeilyn lisäksi siis, on uiminen. Kävin äidin, äidin ystävän ja minun ystäväni Aalon kanssa uimassa torstaina. Paljastui että olen tosi hyvä uimaan ja että äitikin mahtuu uima-altaaseen. En aluksi uskonut kun se sanoi, että siellä hallissa on niin iso amme että jopa äiti mahtuu.. mutta niin se vain mahtui ja tilaa oli aivan kamalasti lisääkin. Uiskentelin kellukkeen kanssa ympäri ympäri ja en pissannut olleenkaan vasta kuin sinne suihkuun. Oli tosi mahtava reissu, sain kaakaotakin jälkeenpäin. Siitä on kohta viikko, niin että eiköhän mentäisi jo uudestaan. Kaakaota minä en kuulemma vaan enää saa, kun menee minulla kuulemma vatsa sekaisin, vaikka ite en ole kyllä huomannut. Äidin pötypuhetta. Hassusti ne vaan suoristui mammankin kurtut kun kimpassa polskittiin. Luulin aina, että ryppyjä tulee jos on pitkään vedessä, mutta kai sen ison ammeen vesikin on erilaista.

Uutta reissua odotellessa voisin kertoa kuinka löysin mukavan lueskelu paikan äidin vaatekaapista.

Pelaa varman päälle

"Minä näin kerran Möhköfantin", sanoi Nasu. "Tai ainakin luulin nähneeni. Tai ehkä en  nähnytkään."

"Niin minäkin", sanoi Puh miettien minkähänlainen Möhköfantti on. 

(Nasun pieni kirja rohkeudesta)

Pidä pää kylmänä

"Mitä!" sanoi Nasu hypähtäen ilmaan.

Sitten hän hyppeli vielä pari kertaa ikään kuin voimistelumielessä osoittaakseen ettei hän suinkaan ollut pelästynyt.

(Nasun pieni kirja rohkeudesta)

No niin, pääsinpäs vihdoin päivittämään kuulumisia. Äidin vika. Se on ollut ihan tylsä ja kokoajan sen on muka pitänyt tehdä jotain työtä. Nyt se kai luovutti..

Minulle on tullut 1 1/2 uutta hammasta. Äiti sanoi että saan näiden lisäksi ainakin kaksi vielä. Sitten minulla on jo 3 1/2 uutta hammasta. Osaan laskea vain seitsemään tai kymmeneen, joten en tiedä montako hammasta minulla jo on. Varmaan tosi monta, kun niiden peseminen kestää ikuisuuden.
Tänään käytiin mummin kanssa kaupassa. Sain kahdet hienot kengät, talvikengät ja vuorelliset kumisaappaat. Minun piti koejuosta molemmat parit. Äiti ja mummi kannusti maaliviivalla. Ja sitten äiti meinasi eksyä sinne kenkäosastolle, mutta onneksi napattiin se mummin kanssa. Ja tietenkin mummilta muumipatukan mä marisin, maistui makoisalta, nam. Kiitoksia mummille.

Äitini, otsakurttu, tahtoi sitten liittyä seuraani ja vaihdoin otsikon. Kai se aikoo jotain kirjoittaakin. Sitä ei vaan pidä ottaa niin vakavasti. Luulen, että sillä on jokunen ruuvi löystynyt, jokin hermoromahdus varmaan. Se tuli eilenkin katsomaan kanssani Nalle Puhin omaa elokuvaa, ja se alkoi kikattaa ihan yhtäkkiä. Sama juttu toistui tänään. Todella outoa. Olen sitten yrittänyt olla sille hellä ja pitää sen ajatukset muissa asioissa. Mutta joskus tuntuu, että se menee vaan pahemmaksi vaikka mitä keksin. Syljeskelin lattialle, kävin käsiksi telkkariin, heittelin palapelejä lattialle, hakkasin vasaralla, varastin tavaroita, kiipesin pöydälle, juoksin sängyn alle piiloon.. mutta mikään ei tunnu auttavan. Aina vaan on äidin otsalla kurttu. Yhdestä asiasta se tosin Aina tokenee. Jos kiusaan isiä. Se tulee aina järkiinsä. Siksi olen kiusannut isiä oikein urakalla.
Painoin tänään hissin hälytyskuusen kuvaa. Ei se äiti pitänyt siitäkään.