Ja kai tätä blogiakin olisi voinut päivittää. Hups. Mutta on ollut muuta. Äiti on opettanut minua syömään ja potalle. Sitä on ollut ihan hauska seurata, silleen vierestä, tyynenä ja sitten kun on saanut tarpeekseen niin sanoo vaan että "Äiti auta minua." Toimii joka kerta. Eilen tuli ystävä yllätyskäynnille. Se oli oikein mukavaa, vaikka me haluttiinkin aina leikkiä samalla lelulla. Ehkä äitikin nyt tajuaisi, mitä se tarkoittaa kun sanon kaupassa haluavani sellaisen lelun joka minulla jo on. Toisaalta, en kyllä juurikaan saa niitäkään leluja, joita minulla ei vielä ole. Ei pidä odottaa liikaa äidiltäni. Se ainakin olen oppinut tämän syömään opettelu -operaation aikana. Tottahan minä nyt syödä osaan, en vain yleensä viitsi. Ja osaan minä potallakin käydä. Tänään kun päivä oli ruoallisesti vähän huono, päätin yllättää vanhukset ja otin hetken mielenjohteesta vaipan pois, marssin potalle ja lorottelin pitkät pissat seisaaltaan ja osuin ihan pottaan jopa. Äiti tuli hyvin iloiseksi. On aina kivempi mennä nukkumaan, jos äiti on hyvällä tuulella. Siksi ärsytinkin isin hulluuden partaalle ja suututin sen vielä juuri ennen nukkumaan menoa, kun ajattelin pelleillä etten anna halia. Se jäi vähän harmittamaan. Taitaa isikin olla joskus vähän tosikko. Minäkö muka en haluaisi halia?
"Olen oivaltanut yhä selvemmin, ettei ihmisiä pdä kuunnella heitä ymmärtääkseeen."
"Totuuden ymmärtäminen on kenties vain sen katsomista hiljaisuudessa." CITADELLE
Siinäpä vähän viisaita sanoja vanhemmille pikku prinssiltä.
