Taisi olla Mammalaisella hyvä päivä tänään. Kas kun keskiviikkona kahvit keitettiin, kiireessä kuppiin kaadettiin, kadut kärryillä kaahailtiin. Mutta näinhän se käy joka aamu.
Aamuna tänä oli tosin neuvolassa käynti. Tulokset oli yksi selitteisen hyvät. Painan 12,23kg ja olen 85 cm pitkä. Käyrät oli epäkäyrämäisen tasaisia. Äiti tykkää käydä neuvolassa, kun se saa sadannennen kahdeksankymmenenkolmannen kerran kertoa mitä minä olen tehnyt, mistä minä pidän ja kuinka ihana olen. Pari palikkatestiä piti tehdä. En alkanut ihan kaikkea käskettyä kuitenkaan tekemään. Jotain rajaa, menee pian ihan kyykytykseksi.
Neuvolasta kurvattiin hoitoon ja hylkäsin äidin heti portista päästyämme. Onneksi äiti ei siitä suuttunut, vaan vei minut hoidon jälkeen sorsia syöttämään ja leikkipuistoon. Vähänkö meni murkinaa, kun pääsimme parin tunnin reissun jälkeen kotia (ja jälkiruokana odotti murueskimo). Nyt painan ainakin 12,23 ja 1 kg, söin niin hyvin tänään. Puuroakin painelin puhelimeen kuin isompikin lapsiukko. Näiden kahden aterian välissä kävimme vielä kirjastossa, kotijuhannuksen varalle. Siellä oli uusi työntekijä, jota äidin oli pakko käydä kiusaamassa, tilaamalla minulle kirjaa jonka nimeä äiti ei tietenkään muistanut, vaan hän siinä ystävällisesti selvitti vain että kannessa on Martti- auton kuva. Ja siis Martti on minun suosikki. (Isi, jos luet tätä: Älä mene äidin kanssa kirjastoon, se on hankala.) No, eihän tämä nyt kuitenkaan ollut ihan "se punakantinen kirja, jossa päähenkilö kuolee lopussa" -tasoinen tehtävä. Ja sain minä Martti -kirjan. Saan vielä lisää myöhemmin. On äidistä silloin tällöin jotain hyötyä.
Nyt pitää mennä piiloon, kun Kalhu tulee ja sanoo MUL MUL.
