Eipä oo teistäkään kuulunut juuri mitään. Nooh, tiedetään. Mutta syytön minä siihen olen.
Siis voi noita lapsia, ei kun aikuisia. Eivät ne osaa pitää toisiansa tai itseänsä kiireisenä täällä uudessa asunnossamme (jossa minulla on uusi huone, jonka kehityksestä äitini otti kuvia, joita ei saa ulos puhelimestaan, joten en aio kertoa asiasta enempää ilman havaintomateriaalia), joten minun on pitänyt niitä sitten jatkuvaaasti leikittää. Se on niin raskasta. Isiä ei saa millään mukaan ja jos saa, niin se ei ymmärrä mitä sille sanotaan tai sitten se kehveli tekee sen tahallaan. Äiti taas on aivan päinvastoin vinksallaan. Se oikein kinuaa, tulisit sitä ja tehtäiskö tätä (ei kun minä teen hattuja ja hiuskorsteita muovailuvahasta).. Tai jos sitä pyytää, niin se tekee sitä pikakelausleikkiä, sitten keskittyy taas johonkin muuhun ja taas pikakelaus.. täätulistäältä ja menistohon ja sittentämätästä oho noin mitäs sitten.. !!! Kuka tätä kestää!!
Eilen oli vappupäivä sitten. Minä sain pallon jo sunnuntaina. Kummisetä toi samalla kun se laittoi minulle uuden lampun huoneeseeni
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
---------------------------HAVAINTOAINEISTO PUUTTUU----------------------------------------------
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Pallossa oli Salama McQueen. Se oli kiva, ainakin tunnin ajan, sitten annoin sen äidille. Se pallo oli öykkäri, se tökkäsi minua. Ei saa tökkiä. Äiti laittoi sen nurkkaan häpeämään.
Vapussa kivaa oli lähinnä munkki ja makkara. Käytiin eilen kaupungilla. Katselin isin olkapäiltä torvien soittokuntaa ja kävimme torilla. Ja voi jee.. Näiden palikoiden piti miettiä tunti keskustan keskimmäisessä keskiössä, kun toinen tahtoi vasempaan ja toinen oikeaan. Siitä pääsimme vihdoin torille ja siellä sain munkkia, makkaraa, simaa ja vappuhyrrän sekä pienen harjan. Ruoka oli hyvää, kun oli sudennälkä mausteena. Meinas mennä munkit ja makkarat samaan suulliseen, mutta rupes äiti vähän toppuuttelemaan. Sima on makusta, mutta otin rohkeasti monet maistiaiset ja pettymyksekseni, joka kerta, oli aina makusta. Isikin pääsi yli keskusaukion vasemmistonvaalivoitosta, kun se näki jotain vanhoja heeboja, jotka tykkäsi istua. Mentiin sitten aika tyytyväisenä kotia. Siellä selvisi sitten karu totuus tästä harjasta, se oli suunniteltu kyykkykäveleville kumarakakaroille, tai ainakin sen tyylinen asento olisi pitänyt ottaa että lakasu olisi ollut mielekästä. Koitin sitä vähän äitiin, mutta tämä taas kielsi oitis ja julisti minun lempeän sukimisyritykseni harjahakkuuksi. Vitsi, mikä tosikko.
Parempia aikoja ja kiikkujen ilmestymistä odotellen.
Se on moro.
