tiistai 21. helmikuuta 2012

niinhän siinä sitten kävi

Tiistai taisi olla jokin ennakkoaavistus. Kun perjantaina lopulta nousi kuume. Olin aivan kamalan kipeä. Kuume nousi jatkuvasti 39 asteeseen ja lauantaisunnuntai välisenä yönä oli pahimmillaan kuumetta 39,8 astetta. Vanhemmat olivat kokolailla paniikissa, mutta onnistuivat antamaan välillä suhteellisen järkevääkin hoitoa. No, ottelin sitten rennosti ja juoksutin kaikkea, mikä juoksemaan kykeni (eli lähinnä äitiä).

Muuten viikko olisi ollut jo lupaavan oloinen, pitikin tulla tuo kuume. Äiti oli selvästi lapsiystävällisellä touhu-tuulella. Tiistaina, kun olin kotona "esikipeänä", teimme tyynyistä ja isosta valkoisesta peitosta luminhangen, jota pitkin minä sitten kahlasin ja äiti minut aina nappasi ja teki kutitus- tai pomppuhaleja. Keskiviikkona teimme pitkän reissun pääkirjastolle. Kävin katomassa isoa myyrää, leikimme satusopessa ja lainasimme dinokirjoja. Torstaina meillä oli tanssiaiset. Kuunneltiin PMMP:n Puuhevonen ja tätähän me tanssittiin eilenkin.


Maanantaina kuume oli laskenut ja vaihtunut kamalaksi räkätaudiksi. Sunnuntai-maanantaiyö oli nenä niin tukossa, että oli heräiltävä vähän väliä. Sitten kun se nenä siitä aukeni, niin nenä vaan kupli minun kuorsatessa ja aamulla oli kaameat liimat nenän alla. Maanantaina olin jo kuitenkin heti aamusta pirteämpi.


sähkötunnelissa

Tänään isin piti käydä lääkärissä, niin kuin minäkin kävin lauantaina ja Vaari vei ja korvia imuroitiin. Tein isille lohdutukseksi sormiväreillä maalauksen verikokeista, kun äiti sanoi, että isi menee verikokeeseen. Mutta varmaan siltä imuroidaan korvatkin, niin tein toisen korvaimurointimaalauksenkin, siitä tuli huomattavasti "äänekkäämpi". Lisäksi teimme wc-paperihylsyistä autotunnelin. Jälleen äidin yksi tuhoon tuomittu idea. Tuhosin sen siis aika nopeasti valmistumisen jälkeen.

Autoa putkeen.

Isin verikoe.