On se sairastaminen vaan inhaa ja mukavaa. Maanantaina alkoi flunssa ja olo oli kurja. Yskitti niin että ihan oksensin. Tiistaina käytiin lääkärissä ja korvatulehdushan se taas oli. Molemmissa korvissa vieläpä. Väsytti kamalasti, mutta mummi toi legoja ja ihan sinnillä jaksoin heti tehdä ihan huippu hienon tornin.
Sairastaessa on kivaa kun saa kiehnätä isin tai äidin kainalossa, saa sylitellä ja äiti passaa. Ruokaa ei tarvi syödä, vaan saa juoda jogurttia ja hedelmämehua, niin että hampaat ratisee. Opin myös narskuttamaan, mikä tekee äidin pahoinvoivan kauhistuneen järkyttyneeksi ja se rukoilee minua lopettamaan. Ihan sika hauskaa.
Torstaina oli neuvola ja olen kuulemma kasvanut niin tasaisesti että käyrät kulki vaakasuoraan. Onneksi ei alaviistoon, kun äiti on muutenkin niin huolestunut persoona. Olin tasan 81cm ja n.11 kg. Hoikka, mutta ei kuulemma liiaksi. Niin! Pitikö tuokin tieto noin kaukaa hakea, olisin voinut sanoa saman itsekin. Mutta eipä taas minulta kysytty mitään.
Nyt olo on ollut jo paljon parempi, ruokahalukin on palannut. Ainoastaan yskä enää kiusaa. Isi ja äiti ovat olleet vähän kärttyisiä välillä. Ovat varmaan niin huolestuneita minun voinnistani, mitäpä muuta. Minä puolestani olen ollut ihana, reipas, ihmeellinen, hauska ja hurmaava, mitäpä muuta.
Eilen kävin äidin kanssa tädin luona kakkua ja keksiä syömässä. Siellä oli kaksi kissaa ja tossuja ja setä ja joku täti. Ikkunasta näki autoja ja kissat meni vähän väliä piiloon. Oli tosi kivaa ja minä olin aivan mahtava, mitäpä muuta. Eilen leivoin vielä pizzataikinaa ja tänään tehtiin keksejä. Mummi ja pappa kävi niitä syömässä. Näytin mummille kaikki lelut ja temput, joita minulla on. Mummi piti kaikista.
Mitäpä muuta? Toivon että pääsisin huomenna jo hoitoon, on ollut vähän ikäväkin. Enhän ehtinyt edellisen loman jälkeen ollakaan vasta kuin viikon päiväkodissa. Ja kivempihan se kuitenkin on terveenä. Jos nyt oikein muistelen, niin kyllähän silloinkin saa kiehnätä, ja äitikin passaa ihan samalla tahdilla.