Riti rati rallaa..

Pakkaset ovat vihdoin täällä. Äiti pukee minut patukaksi. Hoitoon lähdettäessä taivun juuri ja juuri istumaan. Vaunuissa on vielä joku hankala peitto mikä työntyy edelläni kohti jalkotilaa kun minua sullotaan kiireessä kärryyn. Kiire on, koska pukemiseen meni normaalia kauemmin. Ruttaantuneen peiton kanssa jalat eivät mene kunnolla suoraksi, mutta kukaan ei huomaa koska olen saman mittainen niin korkeus- kuin leveys- että pituussuunnassa. Kiitos, viimeisen villakerroksen. Tänä aamuna sain vielä isin huivin kaulaani. Eilen ponnahdin päiväkodissa ovelle päin pukemisen jälkeen ja päädyin heti pussaamaan mattoa. Liikaa vaatetta, sanonpa vaan. Hoin äidille koko eilisen päivän että "Hiki" ja "pois se", mutta vihjailuni ei kantanut ulkovaatetukseen asti. Mielelläni näyttäisin ulkovaatteistakin että "poisse", mutta kun ei kädet tavu eikä lapaskäsillä voi edes vaunun kauhukahvaan tarttua.
Mutta muita uutisaiheita. Olen viime aikoina kärsinyt hienoisesta ummetuksesta. Olen syönyt hyvin ja myös harvinaisen paljon vime aikoina. Sairastelun jälkeen ruokahalu on ollut hyvä. Eilen mentiin sitten potalle äidin kanssa todentamaan terveellisen ruokavalion tuloksia. Tuloksia ei vaan tahtonut kuulua. Äiti ehti esittää viitisen erilaista tiputanssia kyykyssä hyppien, kunnes pärähti. Oli niin hyvä show, etten edes parahtanut. Tavaraa tuli puoli potallista ja ainakin käsivarren paksua. Pikkasen itteäkin huippasi kun tirkistin taaksepäin. Enkä nyt edes valehtele paljoakaan. Epäilen olisinko jaksanut kallistaa pottaa pöntöstä alas. Asia ei nyt selvinnyt kun äiti oli niin järkyttynyt, että määräsi minut pesun jälkeen vuode lepoon. Ainakin hetkeksi. Housut jalkaan ja takaisin pöytään, jäi meinaan parit lihapullat vielä lautaselle.
Iltasella siivottiin. Pyyhittiin pölyjä ja ongittiin leluja, värikyniä ja magneetteja. Äiti pyyhki listoja, minä äitiä. Äiti sanoi älä pyyhi, minä pyyhin vain ja kikatin päälle. Äitikin kikatti. Sitten halittiin, pusittiin ja hierottiin neniä ja isin kanssa hierottiin neniä.

Illalla luettiin Muumi -kirjoja. Ja tässä vaiheessa tapahtui outoja. Pyysin Hakkaraista. Tiedättehän, Mauri Kunnaksen kirjat, joissa on unissaan kävelevä vuohi Herra Hakkarainen. No, ollaan äidin kanssa etsitty kirjoista Hakkaraisia. Mutta äiti oli vienyt kirjan pois. Kävimme asian tiimoilta seuraavanlaisen keskustelun.
"Hakkarisia"
"Hakkarainen on viety pois. Äiti palautti sen kirjastoon."
"Palautti."
"Niin, nyt on Muumeja."
"Tätille."
"Niin. Hakkarainen oli tätin kirja. Piti palauttaa Hakkarainen tätille."
"Tätille, kiitos."
"Niin, kiitos. Ja lainattiin tätiltä Muumeja."
"Ai jaa!"
Selvä selvä, nyökyttelin menemään. Mutta huomaahan tuosta, ettei äitistä ottanut mitään tolkkua. Kävimme kyllä kirjastossa. Siellä oli yksi ärsyttävä likka-ihminen, joka teki autopalapeliä ja minä jouduin ottamaan perhospalapelin. Sitten kun äiti etsi minulle kirjoja, niin se tyttö vaihtoi ne palapelit ja juuri kun minä olin aloittanut sitä perhosta tekemään. Äiti onneksi antoi minulle kirjan, jota rupesinkin katselemaan. Mutta se riiviö ei jättänyt minua rauhaan vaan tuli nyt oikein tuputtamaan sitä autopalapeliä ja minua sen tekemisessä neuvomaan. Kestämätöntä. Milloin naiset on mitään osanneet rakentaa?! Onneksi äiti tuli ja pakkasi kaikki palat pois läheltäni ja sanoi sille tyttötyypille, että minä en  halua tehdä niin minun ei tarvitse tehdä. Hahaa! Siitäs sai. Sillä oli kyllä se nainen siellä mukana, mutta luulen että me oltais äitin kanssa voitettu jos ois pitänyt tapella. Ja tästä päästiinkin ongelman ytimeen. Miten tämä liittyi mitenkään Hakkaraiseen? Ja miksi ei siis ollut iltapuurolla Hakkarisia. Mietin tätä vielä sängyssäkin ja koitin äitiltä kysellä. Äiti vaan sanoi, että se on viety takaisin tätille. Joten siellä kai se täti sitten etsii niitä Hakkarisia. Otin oman uni-Hakkarisen kainaloon ja lauloin yhdessä äitin kanssa tuutuuta.

On se sairastaminen vaan inhaa ja mukavaa. Maanantaina alkoi flunssa ja olo oli kurja. Yskitti niin että ihan oksensin. Tiistaina käytiin lääkärissä ja korvatulehdushan se taas oli. Molemmissa korvissa vieläpä. Väsytti kamalasti, mutta mummi toi legoja ja ihan sinnillä jaksoin heti tehdä ihan huippu hienon tornin.
Sairastaessa on kivaa kun saa kiehnätä isin tai äidin kainalossa, saa sylitellä ja äiti passaa. Ruokaa ei tarvi syödä, vaan saa juoda jogurttia ja hedelmämehua, niin että hampaat ratisee. Opin myös narskuttamaan, mikä tekee äidin pahoinvoivan kauhistuneen järkyttyneeksi ja se rukoilee minua lopettamaan. Ihan sika hauskaa.
Torstaina oli neuvola ja olen kuulemma kasvanut niin tasaisesti että käyrät kulki vaakasuoraan. Onneksi ei alaviistoon, kun äiti on muutenkin niin huolestunut persoona. Olin tasan 81cm ja n.11 kg. Hoikka, mutta ei kuulemma liiaksi. Niin! Pitikö tuokin tieto noin kaukaa hakea, olisin voinut sanoa saman itsekin. Mutta eipä taas minulta kysytty mitään.
Nyt olo on ollut jo paljon parempi, ruokahalukin on palannut. Ainoastaan yskä enää kiusaa. Isi ja äiti ovat olleet vähän kärttyisiä välillä. Ovat varmaan niin huolestuneita minun voinnistani, mitäpä muuta. Minä puolestani olen ollut ihana, reipas, ihmeellinen, hauska ja hurmaava, mitäpä muuta.
Eilen kävin äidin kanssa tädin luona kakkua ja keksiä syömässä. Siellä oli kaksi kissaa ja tossuja ja setä ja joku täti. Ikkunasta näki autoja ja kissat meni vähän väliä piiloon. Oli tosi kivaa ja minä olin aivan mahtava, mitäpä muuta. Eilen leivoin vielä pizzataikinaa ja tänään tehtiin keksejä. Mummi ja pappa kävi niitä syömässä. Näytin mummille kaikki lelut ja temput, joita minulla on. Mummi piti kaikista.
Mitäpä muuta? Toivon että pääsisin huomenna jo hoitoon, on ollut vähän ikäväkin. Enhän ehtinyt edellisen loman jälkeen ollakaan vasta kuin viikon päiväkodissa. Ja kivempihan se kuitenkin on terveenä. Jos nyt oikein muistelen, niin kyllähän silloinkin saa kiehnätä, ja äitikin passaa ihan samalla tahdilla.

viekas pissa ja pari positiivisempaa yllätystä

Onpas ollut huisin hauska viikko meikä pojalla. Maanantaina alkoi päivähoito, kuten jo mainitsinkin. Tiistaina tuli mummi ja vei meidät syömään. Siellä oli legoja ja sain jätskiä. Käytiin kaupassa ja ostettiin minulle keltaiset siivousvälineet ja sininen lapio. Olen siivonnut koko viikon ahkerasti isin ja äidin sotkuja. Keskiviikkona kävi mummu ja sain pullaa. Mummu oli tehnyt minulle todella hienon villahaalarin, johon äiti teki nimilapun, jotta voin käyttää haalaria myös päiväkodissa. Torstaina oli sitten jo vähän tylsää, mikä oli toisaalta ihan mukavaa. Päiväkodin aloittaminen on ollut aika raskasta. Olisin oikeastaan halunnut torstaina ja perjantaina jäädä kotia lepäämään. Väsyttää näin aktiiviset päivät pitkän loman jälkeen. Olen nukkunutkin vähän huonosti. Sain myös heti nuhan hoidosta.
Maanantaina jännitti mennä hoitoon ja heräsin jo viideltä. Se jäikin sitten vähän tavaksi ja olen koko viikon heräillyt siinä viiden kuuden välillä. Äiti ei ole asiasta liioin nauttinut, mutta väliäkö tuolla, kun mistäpä äiti nyt ikinä nauttisi. Perjantaina oli kivaa kun sekä isi että äiti tuli hakemaan hoidosta ja menimme yhdessä kauppaan. Viikko on ollut niin kiireinen, että olen joutunut odottamaan uuden lapioni testaamista todella kauan. Yritin lapioida mattoja ja kenkiä, mutta ei se oikeen tuntunut toimivan.
Eilen sattui ikäviä, kun otin pienin vauhdikkaan ilmakylvyn ja karkasin juoksentelemaan ilman vaippaa. Tämähän on ollut ihan hyvin harjoiteltu stuntti, mutta vahinkoja voi sattua kai kokeneemmallekin. Tuli vahingossa pissa lattialle, mikä oli mennessä hauska juttu, mutta palatessa liukastuin siihen paholaislätäkköön ja tipahdin suoraan päälleni. Sain varmasti jonkin aivovaurion. Säikähdin aika kamalasti ja paniikissa ja kivusta soikeana huutaen, oksensin juuri juomani maidon äidin päälle ja lattialle. Toivuin kuitenkin pian. Loppu lauantaista sujuikin rattoisasti ratsastellen vuoroin ponilla ja vuoroin äidillä. Vielä yksi vahinko tapahtui illalla kun pommpasin sängyllä äidin kanssa ja minun pää osui äidin silmään. Äidille taisi tulla pieni pipi. Annoin äidille halin ja pusun, vaikka olinkin syytön. Oma pääni on ilmeisesti viime kolhuista jo niin kovettunut, että en olisi asiasta pahemmin piitannut.
Tänään heräsin jo varttia vaille viisi, äiti uskolleli minulle että on yö ja sai minut kahden vaipan vaihdon, neljän sängyn vaihdon, kahden maitopullon ja 18 tuu-tuu -laulun jälkeen nukahtamaan. Herättiin vasta 8.45. Pikku kakkonenkin oli jo loppunut. Mutta ei se mitään katsoin kaikki kolme Timppa -jaksoani ja söin rieskaa. Tänään pääsen varmasti jo lapioimaan.

Humpsista.

Nyythän mää vasta hokasin, että kokonaan unohdin velvollisuuteni ainutta lukijaani kohtaan ja siis unohdin kokonaan kirjotella. Niin, että isi minäpä nyt kerron sulle, että joulu meni makosasti. Söin aattona paljon ja joulupäivänä en sitten oikein mitään. Ja en oo sitten viittinyt syödä pahemmin jälkeenkään päin. Miksi? No, koska sinä, isi, ainut lukitukijani, olet kipeä, äitillä on joku alamieliviritys ja mitä vielä.. niin, että on sitten ollut "mukava" aiheuttaa teille hieman kärttymmän suuntaisia ajatuksia, ok? Niin, että olkaapa jatkossa kunnolla ja kiltisti, niin saatan ehkä joskus jotain syödäkin. Uhkailu, kiristys ja lahjonta -periaatetta osaa 1,5 vuotiaskin soveltaa. Tosin yleensä pelkkä käskevä äänensävy toimii.

Muutama tärkeä asia tässä.
Eilen alkoi päivähoito taas. Alkoikin kotona vähän kyllästyttää, kun minun viihdytysyrityksiä ei arvostettu lainkaan. Päiväkodissa oli sentäs uusia leluja. Siellä onkin paljon enemmän aikaa leikkiä, kun ei tarvitse seurata äitiä kokoajan.
Äiti leikkasi minulta hiuksia. Aika tökerösti, jos keneltä tahansa kysytään.
Sain uuden musiikkilevyn, siinä on Ihahaa -laulu, jonka osaan itsekin laulaa jo tosi hyvin. Osaan laulaa muitakin lauluja ja sovittiin äitin kanssa, että mummulle laulan "paka paka pullaa", mummille "piiri pieni pyörii" ja manulle "kakkaa kakkaa kakkakepponen". Oma suosikkini on "kölökölö", koska siihen kuuluu pompotusta.
Timppa -lammas tuli aamulla TV:stä ja se tallennettiin digiboxille. Nyt minulla on jo kolme Timppa -jaksoa.
Muuta tärkeää ei sitten olekaan tapahtunut.

Pitää nyt isille vielä kertoa, kun äiti on pilaillut hieman kustannuksellasi. Katsos kun minä puhun jo niin hyvin, mutta sinulla tuntuu olevan pesukarhuja korvissa, etkä aina saa selvää mitä tarkoitan, niin äiti on sitten käskenyt minun käydä sanomassa sinulle erilaisia asioita ja naureskellut sitten keittiössä partaansa, kun me olemme toistelleet kilpaa, että mitä? aippa! mitä? aippa! mitä? uihkku! Niin, että höpöhöpö hekoheko.