Sairaspäiviä ja kumisotaa

Tietenkin taas joku flunssa. Yskittää.

Perjantaina oli kirjastopäivä ja äiti keksi raahata minut satutunnille. Se ei ollut mukavaa. Siellä oli monta lasta ja vaikka suurin osa osasikin käyttäytyä, niin meidän viereen tuli tietenkin kaksi kakaraa, jotka eivät pysyneet penkeillä ja pyörivät ja pölisivät. Niillä äideillä oli tietenkin vielä vauvat niin että ne ei muka voineet tehdä mitään niille isommille kersoille. Saakelin räkänokat olivat vielä vanhempia kuin minä, mutta ei mitään tapoja. En voinut sitten ollenkaan keskittyä satuun ja pyysin, että lähdettäisiin pois. Ja eipä tainnut kirjaston Tätikään pitää pölisijöistä, kun luki pinostaan vain yhden sadun. Sain kuitenkin leiman ja passin. Ehkä kokeillaan joku toinen kerta jossain toisessa kirjastossa. Nyt kun äitikin on kotona, eikä mennytkään töihin, niin se voi tulla hakemaan ja viedä hoitoon ihan milloin haluaa ja me tehdään kaikkea kivaa yhdessä aina silloin kun pitäisi tehdä jotain muuta.

Lauantaina sain Paljon herkkuja, koska se kuulemma auttaa parantumaan. Ensin syötiin äidin kanssa salaa suklaapatukka puoliksi (tosin epäilen hieman tätä äidin tasapuolikkuutta), sitten käytiin iltakävelyllä kaupungilla ja puistoissa ja sain ranskalaisia. Välipalana oli voileipäkeksejä kaikilla herkuilla.

Herkuista huolimatta eilinen oli hauskin. Oltiin äidin kanssa kaksi tuntia puistossa, siellä oli tarhasta tuttuja kavereitakin, joiden kanssa laskettiin mäkeä. Iltakylpyyn asti leikittiin autoilla, legoilla, Patella, lentokoneella ja kaikella mitä vain löysin. Kumisota keksittiin kylvyssä, kun äiti lymysi vessan ovella eikä halunnut tulla pesulle, se sottapytty, heitin sitä kumisella palikalla, joka sattui olemaan mukanani ammeessa. Äitihän heitti saman tien takasin, niin että vedet vaan loiskui. Ammukset tosin menivät minne sattuu ja lopulta jouduimme sotimaan kumiankalla. Isi ei varmaan edes huomannut, vaikka vettä pärskyi aina olohuoneeseen saakka.

Luontoretki ja muuta hubaa

Ollaan tuon kurttunaaman kans panostettu taas ilmaisiin tai puoli-ilmaisiin huveihin. Eilen oli superkiva luontoretkeily lähiympäristössä. Käveltiin päiväkodilta joen rantaan ja sieltä puistoon sorsia syöttämään. Nähtiin kaadettuja puita ja niissä oli paljon kaikkia mielenkiintoisia ötököitä. Yksi leppäkerttukin oli. Se oli hieno, mutta se meni piiloon, kun olin keräämässä sieniä. Sitten löydettiin tosi jännä lätäkkö nurmikolta. Sitä ei ollenkaan huomannut kunnes sen päälle meni lätsäämään. Se oli tosi iso.

Toinen uusi suosikki puuhani, luontoretkeilyn lisäksi siis, on uiminen. Kävin äidin, äidin ystävän ja minun ystäväni Aalon kanssa uimassa torstaina. Paljastui että olen tosi hyvä uimaan ja että äitikin mahtuu uima-altaaseen. En aluksi uskonut kun se sanoi, että siellä hallissa on niin iso amme että jopa äiti mahtuu.. mutta niin se vain mahtui ja tilaa oli aivan kamalasti lisääkin. Uiskentelin kellukkeen kanssa ympäri ympäri ja en pissannut olleenkaan vasta kuin sinne suihkuun. Oli tosi mahtava reissu, sain kaakaotakin jälkeenpäin. Siitä on kohta viikko, niin että eiköhän mentäisi jo uudestaan. Kaakaota minä en kuulemma vaan enää saa, kun menee minulla kuulemma vatsa sekaisin, vaikka ite en ole kyllä huomannut. Äidin pötypuhetta. Hassusti ne vaan suoristui mammankin kurtut kun kimpassa polskittiin. Luulin aina, että ryppyjä tulee jos on pitkään vedessä, mutta kai sen ison ammeen vesikin on erilaista.

Uutta reissua odotellessa voisin kertoa kuinka löysin mukavan lueskelu paikan äidin vaatekaapista.

Pelaa varman päälle

"Minä näin kerran Möhköfantin", sanoi Nasu. "Tai ainakin luulin nähneeni. Tai ehkä en  nähnytkään."

"Niin minäkin", sanoi Puh miettien minkähänlainen Möhköfantti on. 

(Nasun pieni kirja rohkeudesta)

Pidä pää kylmänä

"Mitä!" sanoi Nasu hypähtäen ilmaan.

Sitten hän hyppeli vielä pari kertaa ikään kuin voimistelumielessä osoittaakseen ettei hän suinkaan ollut pelästynyt.

(Nasun pieni kirja rohkeudesta)

No niin, pääsinpäs vihdoin päivittämään kuulumisia. Äidin vika. Se on ollut ihan tylsä ja kokoajan sen on muka pitänyt tehdä jotain työtä. Nyt se kai luovutti..

Minulle on tullut 1 1/2 uutta hammasta. Äiti sanoi että saan näiden lisäksi ainakin kaksi vielä. Sitten minulla on jo 3 1/2 uutta hammasta. Osaan laskea vain seitsemään tai kymmeneen, joten en tiedä montako hammasta minulla jo on. Varmaan tosi monta, kun niiden peseminen kestää ikuisuuden.
Tänään käytiin mummin kanssa kaupassa. Sain kahdet hienot kengät, talvikengät ja vuorelliset kumisaappaat. Minun piti koejuosta molemmat parit. Äiti ja mummi kannusti maaliviivalla. Ja sitten äiti meinasi eksyä sinne kenkäosastolle, mutta onneksi napattiin se mummin kanssa. Ja tietenkin mummilta muumipatukan mä marisin, maistui makoisalta, nam. Kiitoksia mummille.

Äitini, otsakurttu, tahtoi sitten liittyä seuraani ja vaihdoin otsikon. Kai se aikoo jotain kirjoittaakin. Sitä ei vaan pidä ottaa niin vakavasti. Luulen, että sillä on jokunen ruuvi löystynyt, jokin hermoromahdus varmaan. Se tuli eilenkin katsomaan kanssani Nalle Puhin omaa elokuvaa, ja se alkoi kikattaa ihan yhtäkkiä. Sama juttu toistui tänään. Todella outoa. Olen sitten yrittänyt olla sille hellä ja pitää sen ajatukset muissa asioissa. Mutta joskus tuntuu, että se menee vaan pahemmaksi vaikka mitä keksin. Syljeskelin lattialle, kävin käsiksi telkkariin, heittelin palapelejä lattialle, hakkasin vasaralla, varastin tavaroita, kiipesin pöydälle, juoksin sängyn alle piiloon.. mutta mikään ei tunnu auttavan. Aina vaan on äidin otsalla kurttu. Yhdestä asiasta se tosin Aina tokenee. Jos kiusaan isiä. Se tulee aina järkiinsä. Siksi olen kiusannut isiä oikein urakalla.
Painoin tänään hissin hälytyskuusen kuvaa. Ei se äiti pitänyt siitäkään.

Wanted: Pehmosieppari!!

Nyt on sitten pienet ja pehmoiset hukassa. Harmittaa kovasti. Tämän lauantain, kohta vakioksi muodostunut, kirjastoreissu jäi rakastetun Arvo-sammakon viimeseksi. Jokin hullu eläinsieppari on liikkeellä. Minä en mitenkään voinut tiputtaa Arvoa vaunuista, ainakaan niin ettei äiti olisi sitä huomannut. Sitä paitsi kirjaston pikku-myyräkin oli siepattu. Varmasti sama henkilö tämänkin takana.

Kävimme tosiaan viime lauantainakin pääkirjastolla ja sunnuntaina leikimme polteljoonia. Tuleekohan siitäkin tapa? Toivottavasti. Se oli nimittäin hyvä leikki, näin sen aikana yhden päristelevän liitovarjon ja kaksi kuumailmapalloa. Tämän lauantain lenkistä tosin puuttui kirpputorikierros, joka oli yliveto. Löysin ihan itse ison Nalle Puhin, tai siis kaksi, joista äiti osti paremman ja onneksi myös halvemman. Voitte siis kutsua minua kirppishaukaksi. Alku viikosta satoin ja muutimme huoneessani järjestystä.
Tässä muutama huono kuva tuloksista:

Minä ja Opel -herra. Vasemmalla rattoisa piirrustustaulu, tarroilla koristeltu leluarkku ja luola.

Minä ja kirppis-Puh. Uusivanha pöytä, vanhauusi pötkötyshökötys eli sänky, Salama -verhot ja parkkitalo.

Loman loppu

Jaahas, se on viimeinen lomapäivä tänään. Mikä on ihan hyväkin. Lomailu muuttui äkkiä rankaksi kun äiti heitti torstai-iltana tuttipullot roskiin. Se on yrittänyt viisi viikkoa saada minua nukkumaan ja syömään säännöllisinä aikoina ja aina jokaisesta ruokaryhmästä jotain ja riittävästi ulkoilua päivässä.. Mitä kaikkea kamalaa. Ei liikaa TV:tä ja hampaatkin pitäisi pestä. Hehee, ollaan isin kanssa pistetty parhaamme mukaan vastaan ja ihan hyvin me ollaan onnistuttu. Ei pärjää äiti meille.

On iltoja pidellyt

Ja kai tätä blogiakin olisi voinut päivittää. Hups. Mutta on ollut muuta. Äiti on opettanut minua syömään ja potalle. Sitä on ollut ihan hauska seurata, silleen vierestä, tyynenä ja sitten kun on saanut tarpeekseen niin sanoo vaan että "Äiti auta minua." Toimii joka kerta. Eilen tuli ystävä yllätyskäynnille. Se oli oikein mukavaa, vaikka me haluttiinkin aina leikkiä samalla lelulla. Ehkä äitikin nyt tajuaisi, mitä se tarkoittaa kun sanon kaupassa haluavani sellaisen lelun joka minulla jo on. Toisaalta, en kyllä juurikaan saa niitäkään leluja, joita minulla ei vielä ole. Ei pidä odottaa liikaa äidiltäni. Se ainakin olen oppinut tämän syömään opettelu -operaation aikana. Tottahan minä nyt syödä osaan, en vain yleensä viitsi. Ja osaan minä potallakin käydä. Tänään kun päivä oli ruoallisesti vähän huono, päätin yllättää vanhukset ja otin hetken mielenjohteesta vaipan pois, marssin potalle ja lorottelin pitkät pissat seisaaltaan ja osuin ihan pottaan jopa. Äiti tuli hyvin iloiseksi. On aina kivempi mennä nukkumaan, jos äiti on hyvällä tuulella. Siksi ärsytinkin isin hulluuden partaalle ja suututin sen vielä juuri ennen nukkumaan menoa, kun ajattelin pelleillä etten anna halia. Se jäi vähän harmittamaan. Taitaa isikin olla joskus vähän tosikko. Minäkö muka en haluaisi halia?

"Olen oivaltanut yhä selvemmin, ettei ihmisiä pdä kuunnella heitä ymmärtääkseeen."
"Totuuden ymmärtäminen on kenties vain sen katsomista hiljaisuudessa." CITADELLE
Siinäpä vähän viisaita sanoja vanhemmille pikku prinssiltä.

Kapteeni Kippeli esittäytyy

Näin kaikki alkoi. Äidillä oli jotain työjuttuja tänään ja se kelmi oli karannut kun olin päivä unilla. Tämä inhottava työjuttu verotti päivää huomattavasti. Ulkoiluaika rajottui johonkin tunteroiseen. Onneksi sentään pääsin testaamaan uutta puistoa. Energiataso oli kuitenkin kasvamaan päin. Iltapuuron jälkeen oloni oli kummallisen riehakas. Vapauduttuani vaatteiden kahleista, syy selvisi: Kapteeni Kippeli oli saapunut!

Pinkaisin hurjaan kiitoon ja lensin superkippelivoimieni avulla asunnon nurkasta nurkkaan, kunnes löysin verhon takaa ikkunan, josta astuin suoraan jurakaudelle. Ensimmäinen asia jonka näin oli valtava äitisaurus Materus maharrus. Se huomasi minut välittömästi punaisilla killisilmillään ja alkoi tömistellä kohti. Sen suusta valui kuolaa samalla kun se sönkötti sumutorvea muistuttavalla äänellä jotain saurussaksaa. Sen maha oli irvokkaan iso ja olkalinja olematon. Pää oli suippo ja nousi taaksepäin kaareutuvan selän päältä pitkän ja aivan liian monta mutkaa tekevän kaulan varassa. Raajat olivat pitkät ja täynnä yököttäviä selluliittikuhmuroita. Juoksin henkeni kaupalla, mutta juutuin vihreänoranssiraidalliseen suonsilmäkkeeseen. Onneksi sain tukevasta jättiläispuun oksasta kiinni ja aikani suossa poljettua, hirmuisen äitisauruksen kaapiessa ilmaa aivan paljaan pyllyni takana, sain kammettua itseni tukevalle maalle. Äitisaurus oli kuitenkin sitkeä ja pinkoi perässäni. Pinnistin kaikki kippelivoimani ja sain eksytettyä Materuksen, mutta saavuin pehmeälle avaruustomun peittämälle planeetalle. Siellä oli epäilyttävän hiljaista ja löysin tomun keskeltä mustan puoli kuolleen koneen. Hain heti vasaran ja paukuttelin sen pintaa napakasti, kunnes se alkoi osoittamaan elonmerkkejä. "Auh", sanoi kone. No, mutta TIE-TEN-KIN. Hain koko Puuha-Peten selviytymispäkin ja aloin tutkia koneen keskusyksikköä. Korvat olivat irtoamaisillaan niihin ripustettujen metallikukkien painosta ja en uskonut koneen voivan ottaa vastaan käskyjä. Ruuvasin korvat takaisin ja kaavin seittimäisen kasvuston koneen tutkan edestä. Heti minut nähtyään se hengähti: "BÖÖÖöööh!" Vasta korjattua koneen tähän pisteeseen, aloin epäillä sen ystävällismielisyyttä. Oli aika ottaa hatkat. Tilasin Tähtialukselta yhden puuvillaisen unimatkaajan, panin kippelivoimat tiukasti talteen, sieppasin pullollisen parasta vuosikerta mjölkkiä evääksi ja aloitin ajon kohti uusia seikkailuita.

Sunnuntaina suu pyyhittiin

No, nyt on sitten aika pyyhkiä juhannuksen rippeillä pyllyä. Tosin lattiaahan tuo äippä vaan sain ahkeraan mopata kun lirautin parit pissat. Onneksi oli muutenkin siivouspäivä, joten ei sitä varmaan haitannut.

Kävin aamulla äidin kanssa puistossa. Laskin yksin isosta mäestä. Olin hurjimus ja superuus. Otin hurjat vauhdit ja olin äidin kanssa läpykiikkua.

Lips laps läpsi
äitiänsä lapsi
käsille kun kiikku
jalat vaan liikku.
Pienet kengät potki
kiikku ilmaa hotki.
Äitiä vaan hutki,
lopsi, läpsi lapsi.

Ja illalla kävin isin kanssa syöttämässä sorsia. Siellä oli kova äänisiä lokkeja.
Juhannusputki on saatu päätökseen. Siirryn lomaraportointiin.

Lauantaina liemi latkittiin

Raskas on tämä juhannusputki, mutta pakko se on vetää viimesen päälle ja loppuun asti.
Tämä päivä oli huolestuttavan tai vaihtelevasti turvallisen samankaltainen kuin eilinen. Kävin isin kanssa jäätelöllä ja äiti yritti syöttää minulle silliä ja uusia pottuja. Jälkimmäistä maistelin vähän, mutta luulen etten ole aivan tarpeeksi vanha sillille. Muuten on mennyt aika railakkaasti soppalinjalla.
Äiti puhalsi kuplia, kunnes henki loppui ja sitten katsoimme Rölli ja Metsänhenki -elokuvaa.

Oli kyllä tarkoitus jo tehdä pieni kuvapäivitys, mutta kohtasin teknillisjohdollisia puutteellisuuksia taloudessamme. Universaalijohtoa odotellassa... Ehkä on tosiaan parempi etten näytä pilkullista pärstääni nyt. Ovat nuo sääskenpuremat menneet niin hurjan näköisiksi.

Synttärit lähestyy. Tässä pari kuvaa ykkösjuhliltani.

 Näin vähän sain kakkua. Toivottavasti kohtelu on reilumpaa tänä vuonna.

Tässä lahja mummulta ja vaarilta. Toivotaan, että pääsee käyttöön jo tänä vuonna.

Viime vuotista käyttöä olikin vain yhden reissun verran.

Perjantaina perheelle annettiin

Hyvää juhannusta!

Vaan eipä taida erikoinen juhla olla tämä juhannus. Ihan oli normaalipäivä. Aamulla juoksin niin että.. viuhui ja sitten käytiin kaupungilla asti kaupassa. Vaan on sitä tapahtunut ennenkin. Isi osti pelin ja äiti osti minulle muumipapan kuplapiipun, mistä ei kyllä tullut kovin hyviä kupleja. Sitten nukuin ja heräsin. Söin makkaraa. Sitten oltiin taas pari tuntia ulkona. Tehtiin lumiukko, josta tulikin linna ja äiti paleli auringossa kahden hupparin kanssa. Erikoinen tapaus. Ennen kuin mentiin kotia, äiti poimi kukkia ja minä keppejä. Keppi piti jättää ulos, mutta kukat sai viedä sisään. Epäreilua. Löydettiin ainakin apinan kukka, aurinkoinen, pihlajan kukka, naapurin kukka ja niittyleinikki.
Eli aika tavallinen päivä. Tosin isi oli hereillä kun minä heräsin. Ja äiti ei lukenut sähköpostia. Eikä äiti yleensä kyllä poimi kukkiakaan. Äiti ei taida edes pitää kukista. Minä pidän ainakin aurinkoisista kukista ja poimin niitä joka päivä. Onneksi niitä on paljon.

Torstaina tupaan kannettiin

Loma alkoi rytisten.. ja päähän tuli iso sininen patti. Oi voi. Ei haittaa. Sain tänään kolme jäätelöä. Nami nami, hyvää lomaa minulle.

Keskiviikkona keitto keitettiin

Taisi olla Mammalaisella hyvä päivä tänään. Kas kun keskiviikkona kahvit keitettiin, kiireessä kuppiin kaadettiin, kadut kärryillä kaahailtiin. Mutta näinhän se käy joka aamu.

Aamuna tänä oli tosin neuvolassa käynti. Tulokset oli yksi selitteisen hyvät. Painan 12,23kg ja olen 85 cm pitkä. Käyrät oli epäkäyrämäisen tasaisia. Äiti tykkää käydä neuvolassa, kun se saa sadannennen kahdeksankymmenenkolmannen kerran kertoa mitä minä olen tehnyt, mistä minä pidän ja kuinka ihana olen. Pari palikkatestiä piti tehdä. En alkanut ihan kaikkea käskettyä kuitenkaan tekemään. Jotain rajaa, menee pian ihan kyykytykseksi.

Neuvolasta kurvattiin hoitoon ja hylkäsin äidin heti portista päästyämme. Onneksi äiti ei siitä suuttunut, vaan vei minut hoidon jälkeen sorsia syöttämään ja leikkipuistoon. Vähänkö meni murkinaa, kun pääsimme parin tunnin reissun jälkeen kotia (ja jälkiruokana odotti murueskimo). Nyt painan ainakin 12,23 ja 1 kg, söin niin hyvin tänään. Puuroakin painelin puhelimeen kuin isompikin lapsiukko. Näiden kahden aterian välissä kävimme vielä kirjastossa, kotijuhannuksen varalle. Siellä oli uusi työntekijä, jota äidin oli pakko käydä kiusaamassa, tilaamalla minulle kirjaa jonka nimeä äiti ei tietenkään muistanut, vaan hän siinä ystävällisesti selvitti vain että kannessa on Martti- auton kuva. Ja siis Martti on minun suosikki. (Isi, jos luet tätä: Älä mene äidin kanssa kirjastoon, se on hankala.) No, eihän tämä nyt kuitenkaan ollut ihan "se punakantinen kirja, jossa päähenkilö kuolee lopussa" -tasoinen tehtävä. Ja sain minä Martti -kirjan. Saan vielä lisää myöhemmin. On äidistä silloin tällöin jotain hyötyä.

Nyt pitää mennä piiloon, kun Kalhu tulee ja sanoo MUL MUL.

Tiistaina tikut vuoltiin

Turha ja turhauttava päivä. Hoidossa eräältä pikku kaverilta oli tippunut sukka. Ajattelin sitten laittaa sen takaisin, mutta se oli yllättävän vaikeaa. Olen kyllä ottanut ja laittanut isille ja äidille sukkia, mutta tämä oli paljon haasteellisempaa. Taistelin sinnillä, vaikka veijari meinasi jatkuvasti karata, jos se taas ei pyrkinyt pakoon oli se väärässä asennossa. Ainakin ikuisuuden jälkeen sain tyypin sidottua vyötäröltä ja painittua sen tuohon jalkojeni väliin istumaan (niin se äitikin aina minulle sukat laittaa), mutta Perhanan Pirkuleen Pirtsakat Pippurit, unohtu se sukka sitten jonnekin ja enhän minä tietenkään ylettynyt siihen jalkaankaan. Eiku koko homma alusta, periksi ei anneta (ja ei nyt ollu siinä muutakaan). Puolisukkainen nassikka alkoi tosin jo hermostua hommaan. Onneksi sain vihdoin apua korkeammalta taholta, jolla vaikutti olevan myös huomattavasti enemmän kokemusta sukista ja jaloista. Sanoin kuitenkin kotona että laitoin itse.

Toinen (ei tosin yllättävä) turhuuksien turhuus oli äitini. Niinpä. Ei saanut jäädä hoitopäivän jälkeen leikkimään  päiväkodin pihaan, ruokaa piti odotella ensin ikuisuus, sitten kun oli jo unohtanut koko jutun, niin jo olisi pitänyt syödä.. Onneksi oli makkaraa (sitä eilistä). Sitten ei saanut hellästi äitiä puskea päällä silmälaseihin, ei hyppiä mahan päällä, ei vetää tukasta, ei kannustaa ronskilla avaralla.. kun olisi vaan pitänyt leikkiä nätimmin. Joopa joo.

No, soitinpa tänään Vaasan Vaarille ja lauloin Paljon Onneejaa vaan -laulun ja sanoin hyvää syntymäpäivää sekä TATTARAA! Eli viralliset onnittelut. Äidinkin sain hämmästymään, kun katselimme Nalle Puh -kirjaa ja kaivoin sana-arkustani seuraavan lauseen tyngän "ilmapallot poukkoilee". Äiti vallan innostui tästä. En tiennyt sitä aiemmin, mutta "poukkoilee" on hieno sivistyssana. Pyysin kuitenkin äitiä säästämään minut enemmiltä etymologisilta jorinoilta, olenhan vasta kohta yksi ja kaksi. I I

Syntymäpäiväjuhliin aikaa... hmm... viikko?

Isi teki tänään kastiketta, pidin kuitenkin tänään enemmän ketsupista ja äidistä. Parempi onni ensi kerralla.

Maanantaina makkarat tehtiin

Kömmin eilen yöllä ensimmäistä kertaa äidin viereen.. Se oli tehtävä, koska kuulin superkuulollani kuinka äiti sanoi mummulle, etten ole kertaakaan tullut uudessa asunnossa äidin sänkyyn nukkumaan. Joten olihan se sitten pakko. Koska äidit ei ole aina oikeassa. Pehmitin äitiä ensin parina päivänä ja tuppasin aamu tuimaan viereen, ottamaan aamuhuikkaa, jolloin äiti vajosi äitimäiseen "kuulen ja tiedän kaiken mitä ympärilläni tapahtuu, vaikka näytänkin ihan kuolleelta kärpäseltä satiiniyöpaidassa" -tilaan. Nukahdettiin sitten molemmat ja minä heräsin vasta puoli yhdeksältä!! Olenkohan ikinä nukkunut niin namosasti. Aijai. Äiti oli tietenkin herännyt ennen minua ja otin tämän toditeena siitä, että äitini ei oikeasti edes halua nukkua. Koska jos kerran on niin väsynyt, miksi valvoa myöhään ja miksei nukkua kun kaikki muutkin nukkuu. Ja terkkuja vaan isillekin, joku toinenkin käki siellä kukkuu.

Yö oli hupaisa. Porisin puoli tajuttomalle äidilleni kunnes kuukahdin, mutta aloin sitten unissani työntää äitiä pois sängystä. Ensin tyynyltä, sitten sängystä.. Ihan vaan kostoksi, koska äiti ei antanut minun mennä isin puolelle makaamaan. Aikani ponnisteltua, onnistuin lyömään äitiä avonaiseen silmään ja sain sen siirtymään sängyn kulmalle tekemään hidasta kuolemaa. Seuraavan torkahduksen jälkeen arvioin kuitenkin äidin sijainnin hitusen pieleen ja olin sukeltaa lattialle. Onneksi äiti nappasi nilkasta. Tehtiin sitten sovinto, riideltiin jälleen hetki tyynystä ja sitten sain mennä isin puolelle. Äiti ehdotteli pedin puoliväliä, mutta roikasin poikittain isin tyynyn eteen. Aamu oli hieman nolompi. Heräsin pissat housuissa. Tai oikeastaanhan se pissa oli siellä äidin petarilla ja lakanalla. Ja vaatteet oli pian pesussa. Minä suihkussa. Äiti säteili. Radioaktiivisesti.

Päivällä kipaisimme lääkäriin. Ehdin vielä aamulla ilahduttaa äitiä monin tavoin, mm. kieltäydyin syömästä, ripottelin keittettyä kananmunaa keittiön matolle, juuri ennen kuin hieroin sitä äidin housuille, joita äiti yritti valaanrasvalla ja kenkälusikalla ujuttaa jalkaan, minun nauraessa lattialle kaatamani maidon vieressä. Käväisin siis pikaisesti jäähyllä ennen lähtöä. Lääkärissä olin reipas ja sain ihan sikana tarroja. Leikin paloautolla ja en edes yhtään (paljoa) itkenyt verikokeessa. Jätin perääni joukon huokailevia ja ihastuneita hoitsuja ja vilkuttelin faneille kahdella kädellä poistuessani lavalta, siis huoneesta.

Syömisestä

Ennen syöminen oli helppoa. Sitä joko söi tai ei, kun ruoka tuli kohti. Ollapa vielä linnunpoikanen. Nyt pitäisi sen sijaan syödä itse. Siinä sitten onkin jo niin monta vaihtoehto tilannetta että huh huh.. Ennen sitä oli joko suu auki tai suu kiinni, loput tapahtui lähes automaattisesti. Mutta nyt pitää ensin tarkastella ruokaa, etsiä lusikka.. ja mitä jos lusikan sijaan löytyykin haarukka ja voi sitä joskus löytää aivan vääränkin lusikan (sellaisen jossa ei ole Pikku Myytä), vielä olisi päätettävä millä ruokaan tartutaan, kuinka sitä kohdellaan ja minne se laitetaan. Näistähän selviää kyllä leikiten, mutta kun aikaisemmin sain keskittyä siihen mitä ympärilläni oli.. Arvaattavaa, että kyllähän siinä sitten usein keskittyminen herpaantuu ja lusikka jää sojottamaan muusiin niin kuin talikko tunkiolle.

Mutta sanotaanpa syömisestä mitä tahansa, niin kyllä se on vähän siitä kiinni mitä syödään.

Tässä syömisen vaiheet:

Maistiainen

"Hyvvväää"

Luetaan osoite

Suuhan se oli

Eiku isketään kimppuun

Hallelujaa

mmm..mä pulla-poika oon.

Tuhovimmassa

Tänä aamuna hain vappuna tienaamani turhakkeen, laitoin kumisaappaat jalkaan ja astuin yksi-tellen joka-ikisen  väkäsen päälle, niin että ne katkesivat ja kaikki kiiltävät tähdet varisivat maahan, josta rutistin ne pieneen nyrkkiini ja siirsin ne myttynä pöydälle. Sanoin: "Oho, meni rikki."

Mölö mölö

Eipä oo teistäkään kuulunut juuri mitään. Nooh, tiedetään. Mutta syytön minä siihen olen.

Siis voi noita lapsia, ei kun aikuisia. Eivät ne osaa pitää toisiansa tai itseänsä kiireisenä täällä uudessa asunnossamme (jossa minulla on uusi huone, jonka kehityksestä äitini otti kuvia, joita ei saa ulos puhelimestaan, joten en aio kertoa asiasta enempää ilman havaintomateriaalia), joten minun on pitänyt niitä sitten jatkuvaaasti leikittää. Se on niin raskasta.  Isiä ei saa millään mukaan ja jos saa, niin se ei ymmärrä mitä sille sanotaan tai sitten se kehveli tekee sen tahallaan. Äiti taas on aivan päinvastoin vinksallaan. Se oikein kinuaa, tulisit sitä ja tehtäiskö tätä (ei kun minä teen hattuja ja hiuskorsteita muovailuvahasta).. Tai jos sitä pyytää, niin se tekee sitä pikakelausleikkiä, sitten keskittyy taas johonkin muuhun ja taas pikakelaus.. täätulistäältä ja menistohon ja sittentämätästä oho noin mitäs sitten.. !!! Kuka tätä kestää!!

Eilen oli vappupäivä sitten. Minä sain pallon jo sunnuntaina. Kummisetä toi samalla kun se laittoi minulle uuden lampun huoneeseeni
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

---------------------------HAVAINTOAINEISTO PUUTTUU----------------------------------------------

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Pallossa oli Salama McQueen. Se oli kiva, ainakin tunnin ajan, sitten annoin sen äidille. Se pallo oli öykkäri, se tökkäsi minua. Ei saa tökkiä. Äiti laittoi sen nurkkaan häpeämään.
Vapussa kivaa oli lähinnä munkki ja makkara. Käytiin eilen kaupungilla. Katselin isin olkapäiltä torvien soittokuntaa ja kävimme torilla. Ja voi jee.. Näiden palikoiden piti miettiä tunti keskustan keskimmäisessä keskiössä, kun toinen tahtoi vasempaan ja toinen oikeaan. Siitä pääsimme vihdoin torille ja siellä sain munkkia, makkaraa, simaa ja vappuhyrrän sekä pienen harjan. Ruoka oli hyvää, kun oli sudennälkä mausteena. Meinas mennä munkit ja makkarat samaan suulliseen, mutta rupes äiti vähän toppuuttelemaan. Sima on makusta, mutta otin rohkeasti monet maistiaiset ja pettymyksekseni, joka kerta, oli aina makusta. Isikin pääsi yli keskusaukion vasemmistonvaalivoitosta, kun se näki jotain vanhoja heeboja, jotka tykkäsi istua. Mentiin sitten aika tyytyväisenä kotia. Siellä selvisi sitten karu totuus tästä harjasta, se oli suunniteltu kyykkykäveleville kumarakakaroille, tai ainakin sen tyylinen asento olisi pitänyt ottaa että lakasu olisi ollut mielekästä. Koitin sitä vähän äitiin, mutta tämä taas kielsi oitis ja julisti minun lempeän sukimisyritykseni harjahakkuuksi. Vitsi, mikä tosikko.

Parempia aikoja ja kiikkujen ilmestymistä odotellen.
Se on moro.

pitkästä aikaa

Paljon on kuulumisia. Ensinnäkin äidin uusin villitys on laatikoidut tavarat, joihin ei saa koskea. Isin uusin villitys on uusi tietokone, johon ei myöskään saa koskea. Eli vanhemmat on tylsiä ja kotona on ollut välillä tosi tylsää. Olen sitten tässä syljeskellyt kattoon (lattiaan), tosin kävi ilmi ettei niinkään saa tehdä. Lisää kuulumisia: me muutetaan, joskus, jonkun käsittämättömän ajan kuluttua, ei nyt kuitenkaan. Ja silloin minulle varmastikin myös selviää, että mitä se muuttaminen on.
Vielä lisää kuulumisia: isi meni sairaalaan eilen ja sen piti olla siellä jonkin aikaa, mutta se tuli illalla pois. Tänään isi meni uudestaan sairaalaan ja ei ole näkynyt takaisin. Äiti sanoi, että menemme huomenna katsomaan isiä ja että isiä hoitaa lääkäri siellä sairaalassa. Katsoo varmaan korviin. Äiti on tylsä ja isiä on ikävä.  Äiti on vähän hermostunut, mutta meillä on kuitenkin ollut iltapäivisin kivaa ulkona hoitopäivän jälkeen. Tänäänkin tihkutti, mutta mentiin silti kiikkumaan ja tehtiin hieno lumiukko.
Saan kuulemma oman huoneen, jonka kummisetäni minulle maalaa. Olen harjoitellut tätä varten omimalla makkarin ja ajamalla äidin yöllä sängystä. Niin että jatkamaan harjoituksia. Öitä.

niinhän siinä sitten kävi

Tiistai taisi olla jokin ennakkoaavistus. Kun perjantaina lopulta nousi kuume. Olin aivan kamalan kipeä. Kuume nousi jatkuvasti 39 asteeseen ja lauantaisunnuntai välisenä yönä oli pahimmillaan kuumetta 39,8 astetta. Vanhemmat olivat kokolailla paniikissa, mutta onnistuivat antamaan välillä suhteellisen järkevääkin hoitoa. No, ottelin sitten rennosti ja juoksutin kaikkea, mikä juoksemaan kykeni (eli lähinnä äitiä).

Muuten viikko olisi ollut jo lupaavan oloinen, pitikin tulla tuo kuume. Äiti oli selvästi lapsiystävällisellä touhu-tuulella. Tiistaina, kun olin kotona "esikipeänä", teimme tyynyistä ja isosta valkoisesta peitosta luminhangen, jota pitkin minä sitten kahlasin ja äiti minut aina nappasi ja teki kutitus- tai pomppuhaleja. Keskiviikkona teimme pitkän reissun pääkirjastolle. Kävin katomassa isoa myyrää, leikimme satusopessa ja lainasimme dinokirjoja. Torstaina meillä oli tanssiaiset. Kuunneltiin PMMP:n Puuhevonen ja tätähän me tanssittiin eilenkin.

Maanantaina kuume oli laskenut ja vaihtunut kamalaksi räkätaudiksi. Sunnuntai-maanantaiyö oli nenä niin tukossa, että oli heräiltävä vähän väliä. Sitten kun se nenä siitä aukeni, niin nenä vaan kupli minun kuorsatessa ja aamulla oli kaameat liimat nenän alla. Maanantaina olin jo kuitenkin heti aamusta pirteämpi.

sähkötunnelissa

Tänään isin piti käydä lääkärissä, niin kuin minäkin kävin lauantaina ja Vaari vei ja korvia imuroitiin. Tein isille lohdutukseksi sormiväreillä maalauksen verikokeista, kun äiti sanoi, että isi menee verikokeeseen. Mutta varmaan siltä imuroidaan korvatkin, niin tein toisen korvaimurointimaalauksenkin, siitä tuli huomattavasti "äänekkäämpi". Lisäksi teimme wc-paperihylsyistä autotunnelin. Jälleen äidin yksi tuhoon tuomittu idea. Tuhosin sen siis aika nopeasti valmistumisen jälkeen.

Autoa putkeen.

Isin verikoe.

äääshTSIU.. taas.

Nukuin niin huonosti yöllä, nenäkin vuotaa ja ei ollenkaan jaksa. Varmaan olen taas kipeäksi tulossa, toivottavasti ei korvatulehdusta. Onhan tässä taas hauskaa ollutkin. Eilen askarreltiin äidin kanssa nukumatti/tonttu, joka lopulta muistutti ihan paavia. Heh heh, mutta sain piirtää ja liimata, väritin toisen kämmenen siniseksi. Tässä vielä pari kuvaa sunnuntain lumiukkoreissulta.

Ei ollutkaan lumipallokeli, joten ukko jäi pötkölleen.

Ja minä perässä.

Vihdoin ulos, ulos,ulos, ulos!

Alku viikko meni taas pakkasia pidellessä. Päiväkodissa ollan tehty kaikkea hienoa, kuten sikkipaperimaalausta ja isoja torneja. Kotona ollaan sitten panostettu enemmän laulamiseen. Tehtiin äidin kanssa laulupussi, jossa on jo kolme laulua. Aluksi minä saan aina laulaa sen "kuka saa, kuka saa -- kurkistaa" -laulun, sitten kurkataan pussiin ja vaitaan yksi tai kaikki laulut, jotka sitten leikitään.

Perjantaina lauhtui ja päästiin viimein ulkoilemaankin. Launtaina oli äidin synttärit ja olin, aika ennalta arvattavaa mutta, aivan superihana, kuinkas muuten.

Aikaisin taas aamu koittaa,
vain kahvi voi äidin voittaa.
Sitten syödään puurot hyvät,
voidellaan leivän jyvät.

Aamulla koen tunteen syvän,
kun nukkuvan näen vielä kylän.
Olen kauppamatkan lauluvuorossa
"paljon onnea onnejaa - hoidossa".
On kaunis talvinen sää,
vaan ei mäkeä näe pulkanpää.
Ennen kuin äidin kotiin vien,
juostaan alamäkeen tien.

Isän kanssa tehdään korttia,
pannaan väriä joka sorttia.
Piirrettiin kädet käsikkäin,
korttiin kädet sisäkkäin.
Äidille toivotan 'yntymä-äivää,
korttia työnnän pitkin pöytää.

Smurffit asetan nukkumaan,
lelut huomista odottamaan.
Puuron puurot syön suuhun,
tissi tissi napa kuuhun.

Äidin viereen sänkyyn meen,
mä iltasatua kuunteleen.
Otsan otsaa vasten painan,
kynnet äidin käteen kaivan.
Pian oman sängyn aika,
tuu tuu -laulun unitaika.

Superhyvää sunnuntaita kaikille!
Tänään tehdään ukkoja.

Kuulumisisia

Pakkasilla olen panostanut mm. taiteisiin.

Aloitin valokuvausharrastuksen.

Kirjallisuuteen meillä panostetaan myös ahkerasti. Tässä siirrettävä satusoppi mummolassa. 

Huomaa Puppe -kirja taustalla.

Tässä syntyy kuvataidetta isille ja äidille viemisiksi.

Ollaan myös paljon laulettu ja tanssittu. Jumpattu ja (yllätys yllätys) siivottu. Tänään on vihdoin siedettävämpi ilma ja äiti lupasi viedä minut kirjaston poistomyyntiin, niin saamme jälleen paukkupakkasilla paneutua pötkölle ja katsella kuvia.

Riti rati rallaa..

Pakkaset ovat vihdoin täällä. Äiti pukee minut patukaksi. Hoitoon lähdettäessä taivun juuri ja juuri istumaan. Vaunuissa on vielä joku hankala peitto mikä työntyy edelläni kohti jalkotilaa kun minua sullotaan kiireessä kärryyn. Kiire on, koska pukemiseen meni normaalia kauemmin. Ruttaantuneen peiton kanssa jalat eivät mene kunnolla suoraksi, mutta kukaan ei huomaa koska olen saman mittainen niin korkeus- kuin leveys- että pituussuunnassa. Kiitos, viimeisen villakerroksen. Tänä aamuna sain vielä isin huivin kaulaani. Eilen ponnahdin päiväkodissa ovelle päin pukemisen jälkeen ja päädyin heti pussaamaan mattoa. Liikaa vaatetta, sanonpa vaan. Hoin äidille koko eilisen päivän että "Hiki" ja "pois se", mutta vihjailuni ei kantanut ulkovaatetukseen asti. Mielelläni näyttäisin ulkovaatteistakin että "poisse", mutta kun ei kädet tavu eikä lapaskäsillä voi edes vaunun kauhukahvaan tarttua.
Mutta muita uutisaiheita. Olen viime aikoina kärsinyt hienoisesta ummetuksesta. Olen syönyt hyvin ja myös harvinaisen paljon vime aikoina. Sairastelun jälkeen ruokahalu on ollut hyvä. Eilen mentiin sitten potalle äidin kanssa todentamaan terveellisen ruokavalion tuloksia. Tuloksia ei vaan tahtonut kuulua. Äiti ehti esittää viitisen erilaista tiputanssia kyykyssä hyppien, kunnes pärähti. Oli niin hyvä show, etten edes parahtanut. Tavaraa tuli puoli potallista ja ainakin käsivarren paksua. Pikkasen itteäkin huippasi kun tirkistin taaksepäin. Enkä nyt edes valehtele paljoakaan. Epäilen olisinko jaksanut kallistaa pottaa pöntöstä alas. Asia ei nyt selvinnyt kun äiti oli niin järkyttynyt, että määräsi minut pesun jälkeen vuode lepoon. Ainakin hetkeksi. Housut jalkaan ja takaisin pöytään, jäi meinaan parit lihapullat vielä lautaselle.
Iltasella siivottiin. Pyyhittiin pölyjä ja ongittiin leluja, värikyniä ja magneetteja. Äiti pyyhki listoja, minä äitiä. Äiti sanoi älä pyyhi, minä pyyhin vain ja kikatin päälle. Äitikin kikatti. Sitten halittiin, pusittiin ja hierottiin neniä ja isin kanssa hierottiin neniä.

Illalla luettiin Muumi -kirjoja. Ja tässä vaiheessa tapahtui outoja. Pyysin Hakkaraista. Tiedättehän, Mauri Kunnaksen kirjat, joissa on unissaan kävelevä vuohi Herra Hakkarainen. No, ollaan äidin kanssa etsitty kirjoista Hakkaraisia. Mutta äiti oli vienyt kirjan pois. Kävimme asian tiimoilta seuraavanlaisen keskustelun.
"Hakkarisia"
"Hakkarainen on viety pois. Äiti palautti sen kirjastoon."
"Palautti."
"Niin, nyt on Muumeja."
"Tätille."
"Niin. Hakkarainen oli tätin kirja. Piti palauttaa Hakkarainen tätille."
"Tätille, kiitos."
"Niin, kiitos. Ja lainattiin tätiltä Muumeja."
"Ai jaa!"
Selvä selvä, nyökyttelin menemään. Mutta huomaahan tuosta, ettei äitistä ottanut mitään tolkkua. Kävimme kyllä kirjastossa. Siellä oli yksi ärsyttävä likka-ihminen, joka teki autopalapeliä ja minä jouduin ottamaan perhospalapelin. Sitten kun äiti etsi minulle kirjoja, niin se tyttö vaihtoi ne palapelit ja juuri kun minä olin aloittanut sitä perhosta tekemään. Äiti onneksi antoi minulle kirjan, jota rupesinkin katselemaan. Mutta se riiviö ei jättänyt minua rauhaan vaan tuli nyt oikein tuputtamaan sitä autopalapeliä ja minua sen tekemisessä neuvomaan. Kestämätöntä. Milloin naiset on mitään osanneet rakentaa?! Onneksi äiti tuli ja pakkasi kaikki palat pois läheltäni ja sanoi sille tyttötyypille, että minä en  halua tehdä niin minun ei tarvitse tehdä. Hahaa! Siitäs sai. Sillä oli kyllä se nainen siellä mukana, mutta luulen että me oltais äitin kanssa voitettu jos ois pitänyt tapella. Ja tästä päästiinkin ongelman ytimeen. Miten tämä liittyi mitenkään Hakkaraiseen? Ja miksi ei siis ollut iltapuurolla Hakkarisia. Mietin tätä vielä sängyssäkin ja koitin äitiltä kysellä. Äiti vaan sanoi, että se on viety takaisin tätille. Joten siellä kai se täti sitten etsii niitä Hakkarisia. Otin oman uni-Hakkarisen kainaloon ja lauloin yhdessä äitin kanssa tuutuuta.

On se sairastaminen vaan inhaa ja mukavaa. Maanantaina alkoi flunssa ja olo oli kurja. Yskitti niin että ihan oksensin. Tiistaina käytiin lääkärissä ja korvatulehdushan se taas oli. Molemmissa korvissa vieläpä. Väsytti kamalasti, mutta mummi toi legoja ja ihan sinnillä jaksoin heti tehdä ihan huippu hienon tornin.
Sairastaessa on kivaa kun saa kiehnätä isin tai äidin kainalossa, saa sylitellä ja äiti passaa. Ruokaa ei tarvi syödä, vaan saa juoda jogurttia ja hedelmämehua, niin että hampaat ratisee. Opin myös narskuttamaan, mikä tekee äidin pahoinvoivan kauhistuneen järkyttyneeksi ja se rukoilee minua lopettamaan. Ihan sika hauskaa.
Torstaina oli neuvola ja olen kuulemma kasvanut niin tasaisesti että käyrät kulki vaakasuoraan. Onneksi ei alaviistoon, kun äiti on muutenkin niin huolestunut persoona. Olin tasan 81cm ja n.11 kg. Hoikka, mutta ei kuulemma liiaksi. Niin! Pitikö tuokin tieto noin kaukaa hakea, olisin voinut sanoa saman itsekin. Mutta eipä taas minulta kysytty mitään.
Nyt olo on ollut jo paljon parempi, ruokahalukin on palannut. Ainoastaan yskä enää kiusaa. Isi ja äiti ovat olleet vähän kärttyisiä välillä. Ovat varmaan niin huolestuneita minun voinnistani, mitäpä muuta. Minä puolestani olen ollut ihana, reipas, ihmeellinen, hauska ja hurmaava, mitäpä muuta.
Eilen kävin äidin kanssa tädin luona kakkua ja keksiä syömässä. Siellä oli kaksi kissaa ja tossuja ja setä ja joku täti. Ikkunasta näki autoja ja kissat meni vähän väliä piiloon. Oli tosi kivaa ja minä olin aivan mahtava, mitäpä muuta. Eilen leivoin vielä pizzataikinaa ja tänään tehtiin keksejä. Mummi ja pappa kävi niitä syömässä. Näytin mummille kaikki lelut ja temput, joita minulla on. Mummi piti kaikista.
Mitäpä muuta? Toivon että pääsisin huomenna jo hoitoon, on ollut vähän ikäväkin. Enhän ehtinyt edellisen loman jälkeen ollakaan vasta kuin viikon päiväkodissa. Ja kivempihan se kuitenkin on terveenä. Jos nyt oikein muistelen, niin kyllähän silloinkin saa kiehnätä, ja äitikin passaa ihan samalla tahdilla.

viekas pissa ja pari positiivisempaa yllätystä

Onpas ollut huisin hauska viikko meikä pojalla. Maanantaina alkoi päivähoito, kuten jo mainitsinkin. Tiistaina tuli mummi ja vei meidät syömään. Siellä oli legoja ja sain jätskiä. Käytiin kaupassa ja ostettiin minulle keltaiset siivousvälineet ja sininen lapio. Olen siivonnut koko viikon ahkerasti isin ja äidin sotkuja. Keskiviikkona kävi mummu ja sain pullaa. Mummu oli tehnyt minulle todella hienon villahaalarin, johon äiti teki nimilapun, jotta voin käyttää haalaria myös päiväkodissa. Torstaina oli sitten jo vähän tylsää, mikä oli toisaalta ihan mukavaa. Päiväkodin aloittaminen on ollut aika raskasta. Olisin oikeastaan halunnut torstaina ja perjantaina jäädä kotia lepäämään. Väsyttää näin aktiiviset päivät pitkän loman jälkeen. Olen nukkunutkin vähän huonosti. Sain myös heti nuhan hoidosta.
Maanantaina jännitti mennä hoitoon ja heräsin jo viideltä. Se jäikin sitten vähän tavaksi ja olen koko viikon heräillyt siinä viiden kuuden välillä. Äiti ei ole asiasta liioin nauttinut, mutta väliäkö tuolla, kun mistäpä äiti nyt ikinä nauttisi. Perjantaina oli kivaa kun sekä isi että äiti tuli hakemaan hoidosta ja menimme yhdessä kauppaan. Viikko on ollut niin kiireinen, että olen joutunut odottamaan uuden lapioni testaamista todella kauan. Yritin lapioida mattoja ja kenkiä, mutta ei se oikeen tuntunut toimivan.
Eilen sattui ikäviä, kun otin pienin vauhdikkaan ilmakylvyn ja karkasin juoksentelemaan ilman vaippaa. Tämähän on ollut ihan hyvin harjoiteltu stuntti, mutta vahinkoja voi sattua kai kokeneemmallekin. Tuli vahingossa pissa lattialle, mikä oli mennessä hauska juttu, mutta palatessa liukastuin siihen paholaislätäkköön ja tipahdin suoraan päälleni. Sain varmasti jonkin aivovaurion. Säikähdin aika kamalasti ja paniikissa ja kivusta soikeana huutaen, oksensin juuri juomani maidon äidin päälle ja lattialle. Toivuin kuitenkin pian. Loppu lauantaista sujuikin rattoisasti ratsastellen vuoroin ponilla ja vuoroin äidillä. Vielä yksi vahinko tapahtui illalla kun pommpasin sängyllä äidin kanssa ja minun pää osui äidin silmään. Äidille taisi tulla pieni pipi. Annoin äidille halin ja pusun, vaikka olinkin syytön. Oma pääni on ilmeisesti viime kolhuista jo niin kovettunut, että en olisi asiasta pahemmin piitannut.
Tänään heräsin jo varttia vaille viisi, äiti uskolleli minulle että on yö ja sai minut kahden vaipan vaihdon, neljän sängyn vaihdon, kahden maitopullon ja 18 tuu-tuu -laulun jälkeen nukahtamaan. Herättiin vasta 8.45. Pikku kakkonenkin oli jo loppunut. Mutta ei se mitään katsoin kaikki kolme Timppa -jaksoani ja söin rieskaa. Tänään pääsen varmasti jo lapioimaan.

Humpsista.

Nyythän mää vasta hokasin, että kokonaan unohdin velvollisuuteni ainutta lukijaani kohtaan ja siis unohdin kokonaan kirjotella. Niin, että isi minäpä nyt kerron sulle, että joulu meni makosasti. Söin aattona paljon ja joulupäivänä en sitten oikein mitään. Ja en oo sitten viittinyt syödä pahemmin jälkeenkään päin. Miksi? No, koska sinä, isi, ainut lukitukijani, olet kipeä, äitillä on joku alamieliviritys ja mitä vielä.. niin, että on sitten ollut "mukava" aiheuttaa teille hieman kärttymmän suuntaisia ajatuksia, ok? Niin, että olkaapa jatkossa kunnolla ja kiltisti, niin saatan ehkä joskus jotain syödäkin. Uhkailu, kiristys ja lahjonta -periaatetta osaa 1,5 vuotiaskin soveltaa. Tosin yleensä pelkkä käskevä äänensävy toimii.

Muutama tärkeä asia tässä.
Eilen alkoi päivähoito taas. Alkoikin kotona vähän kyllästyttää, kun minun viihdytysyrityksiä ei arvostettu lainkaan. Päiväkodissa oli sentäs uusia leluja. Siellä onkin paljon enemmän aikaa leikkiä, kun ei tarvitse seurata äitiä kokoajan.
Äiti leikkasi minulta hiuksia. Aika tökerösti, jos keneltä tahansa kysytään.
Sain uuden musiikkilevyn, siinä on Ihahaa -laulu, jonka osaan itsekin laulaa jo tosi hyvin. Osaan laulaa muitakin lauluja ja sovittiin äitin kanssa, että mummulle laulan "paka paka pullaa", mummille "piiri pieni pyörii" ja manulle "kakkaa kakkaa kakkakepponen". Oma suosikkini on "kölökölö", koska siihen kuuluu pompotusta.
Timppa -lammas tuli aamulla TV:stä ja se tallennettiin digiboxille. Nyt minulla on jo kolme Timppa -jaksoa.
Muuta tärkeää ei sitten olekaan tapahtunut.

Pitää nyt isille vielä kertoa, kun äiti on pilaillut hieman kustannuksellasi. Katsos kun minä puhun jo niin hyvin, mutta sinulla tuntuu olevan pesukarhuja korvissa, etkä aina saa selvää mitä tarkoitan, niin äiti on sitten käskenyt minun käydä sanomassa sinulle erilaisia asioita ja naureskellut sitten keittiössä partaansa, kun me olemme toistelleet kilpaa, että mitä? aippa! mitä? aippa! mitä? uihkku! Niin, että höpöhöpö hekoheko.