Anteeksi, isä, siitä kun hakkasin harjalla peiliä ...kämmenillä olohuoneen ikkunaa, jälleen harjalla keittiön pöytää, heitin kengät stereoihin ja ..no, ei nyt paneuduta pikku juttuihin. Anteeksi kuitenkin.
Anteeksi, kun huusin kuin syötävä ja raavin sinua naamaan, se oli hampaitteni syytä, tiedän, että ymmärrät varmasti (sillä omasi mätänevät samaa vauhtia kuin minun kasvat, joten saatat tietää itsekin jotain hammaspulmista).
Anteeksi, kun halusin maitoa, mutta en juonut sitä kun toit sen minulle, mutta halusin sitä taas kun olit viemässä pulloa pois ja en silti juonut sitä vaan vein tuttipullon äidille, joka vei sen jälleen pois ja sitten taas pyysin sitä uudestaan, mutta kuten tiedämme elämässä on tehtävä vaikeita päätöksiä ja tämä oli nyt vain yksi niistä.
Ja anteeksi, kun en sanonut 'isi' vaikka sitä olimmekin äidin kanssa kovasti treenanneet (ja hyvin se menikin kun et ollut kuuntelemassa), kai minuun iski se kramppikuume, vai mikä se nyt oli.
Anteeksi, kun herätin sinut päiväunilta, luulin ihan tosi että olet hereillä.
Anteeksi myös etukäteen, mutta luulen herääväni aika usein ensi yönä.. Ne hampaat, jos jo unohdit.
Toivottavasti sinulla oli kuitenkin oikein viihtyisä isänpäivä.
Olet maailman paras isä ja aion tarjota sinulle vastaavan kaltaista viihdettä jatkossakin.
Muistinko muuten sanoa, että se oli äidin syytä, sillä ei ole kaikki lelut laatikossa.
