Vanhempien kasvatuksesta

Olen tässä taas viikkojen kuluessa huomannut (uudestaan ja uudestaan) kuinka tärkeää kuri ja kannustaminen on vanhempien kasvattamisessa.
Niille ei vain yksinkertaisesti tule antaa kaikkea periksi. Tiedän, että se voi joskus olla vaikeaa, mutta otetaanpa esimerkiksi vaikkapa vaippa. Kuka haluaa käyttää vaippaa? Varsinkaan jos tietämätön äiti päättää ostaa jotain vaippojen karvalakki mallia. Täytyy siis olla sinnikäs, mutta rauhallisena ei todellakaan tarvitse pysytellä. Kaikenlaisesta rimpuloinnista, huitomisesta ja huutamisesta on suurta apua sinnikkyydelle, jonka vanhemmat tahtovat aina latistaa. Olen itseeni hyvin tyytyväinen tämän vaippa-asian kehityksessä, koska sain lauantaina olla ainakin neljä tuntia ilman vaippaa. Tietenkin äiti taas luovutti ekaan vahinkoon, mitä sekin oikein luulee?? Olen vasta 17kk, hyvä hyssykkä sentään. Asia kuitenkin edistyy, ehkä äiti ja isi pian jo uskovat, että vaippa ei ole hyväksi tällaiselle kehittyvälle nuorelle. Tunnen olevani jo voiton puolella, koska sain äidin jopa kaivamaan pienten miesten pikkupöksyt esille.
Kannustaminen puolestaan on myös tärkeää ja hyvä vastapaino kurin pidolle. Vanhempien kanssa tulee kuitenkin toimia hienovaraisesti. Olen ottanut taktiikakseni naamioida vanhempien kannustus omien "vikojeni" taakse. Olen siis muka hankala, mitä en tietenkään oikeasti ole ja siten saan vanhemmat parantamaan suoritustaan kuin kettu jäniksen juoksua. Aivan ensimmäisenä täytyy kuitenkin selvittää, että mitä sitä kannattaa kannustaa. Isin lahjakkuudet on helppo huomata, siispä olen kannustanut isiä jatkamaan hikoilun parissa ja luulen että voimme jo ensi vuonna ilmoittaa herra Guinnessille uudesta maailman ennätyksestä. Äidin kanssa on hieman vaikeampaa. Vanhempia jotka ei osoita lahjakkuutta mihinkään lajiin, on kovin vaikea kannustaa. Olen kuitenkin huomannut äidissä asuvan suorittajan ja olen ruokkinut tätä ominaisuutta teettämällä äidille runsaasti pientä kivaa puuhailua ja kannustamalla äitiä yhä nopeampaan suorittamiseen. Aina ei ole helppoa keksiä äidille tekemistä. Sunnuntaina kakkasin olohuoneen lattialle isolla työllä, mutta siivoamiseen ei kulunut kuin hetki. Tähtäsin matolle, mutta niin siinä kävi että maton viereen mätkähti. Parempi onni ensi kerralla.

Rakkaalle isälle isänpäivänä

Anteeksi rakas isäni se korttijupakka. Se oli täysin äidin syytä, koska hänellä on niin kamala kommunikaatio-ongelma, että luulin saavani vielä lisätä hieman kuolaa kortin kulmiin ennen kuin antaisin sen sinulle. Ja anteeksi myös siitä, että nyt korttini oli hyvin vaatimaton ja aivan liian kuiva.

Anteeksi, isä, siitä kun hakkasin harjalla peiliä ...kämmenillä olohuoneen ikkunaa, jälleen harjalla keittiön pöytää, heitin kengät stereoihin ja ..no, ei nyt paneuduta pikku juttuihin. Anteeksi kuitenkin. 

Anteeksi, kun huusin kuin syötävä ja raavin sinua naamaan, se oli hampaitteni syytä, tiedän, että ymmärrät varmasti (sillä omasi mätänevät samaa vauhtia kuin minun kasvat, joten saatat tietää itsekin jotain hammaspulmista).

Anteeksi, kun halusin maitoa, mutta en juonut sitä kun toit sen minulle, mutta halusin sitä taas kun olit viemässä pulloa pois ja en silti juonut sitä vaan vein tuttipullon äidille, joka vei sen jälleen pois ja sitten taas pyysin sitä uudestaan, mutta kuten tiedämme elämässä on tehtävä vaikeita päätöksiä ja tämä oli nyt vain yksi niistä.

Ja anteeksi, kun en sanonut 'isi' vaikka sitä olimmekin äidin kanssa kovasti treenanneet (ja hyvin se menikin kun et ollut kuuntelemassa), kai minuun iski se kramppikuume, vai mikä se nyt oli.

Anteeksi, kun herätin sinut päiväunilta, luulin ihan tosi että olet hereillä.

Anteeksi myös etukäteen, mutta luulen herääväni aika usein ensi yönä.. Ne hampaat, jos jo unohdit. 

Toivottavasti sinulla oli kuitenkin oikein viihtyisä isänpäivä.

Olet maailman paras isä ja aion tarjota sinulle vastaavan kaltaista viihdettä jatkossakin.

Muistinko muuten sanoa, että se oli äidin syytä, sillä ei ole kaikki lelut laatikossa.