Päiviä tulee toisensa perään, valtakunnassani kaikki hyvin, mutta hieman valittamisen aihetta olisi.
Mietin pitkään ennen kuin tein taktisen valinnan olla virkkomatta ensimmäisenä äitiä taikka isää. Valitsin ensimmäiseksi sanakseni kuitenkin jotain samantyyppistä. "Kakka", sanoin minä, kun se siellä potassa näkyi. Osoitinkin vielä. Taitoni kyllä tunnustettiin, mutta historiani Suureen Vihreään Kirjaan ei kuitenkaan raapustettu "ensimmäinen sana: kakka". Aloitin siis koko pohdinta- ja valintaprosessin alusta ja sanoin "kenkä". Äiti kuuli, että "kekkä" ja hoki minulle sitten monta kertaa, että "kenkä... kenkä... kenkä". Ei ole todellista!! Koitin sitten vielä vaihtaa ensisanojani ja tuumasin, että "MOPO", mutta mitä vielä.. äiti kuuli taas väärin, "moppo". (Älykkyysosamäärän täytyy kääntyä dramaattiseen laskuun jossain vaiheessa ennen aikuisikää.) Palasin siis edeltäneeseen kekkä -suunnitelmaan ja odottelen vanhempieni ymmärryskyvyn epätodennäköistä laajentumista kenkä kädessä eteisen lattialla. Sainkin juuri kolme pari uusia kenkiä.
