Eilen vietin syntymäpäivääni. Sain paljon lahjoja ja hienoja lahjoja. Synttäriaamu alkoi huonosti, koska yö oli huono. Äiti oli käsittänyt neuvolan neuvot aivan väärin ja yritti olla antamatta minulle maitoa. Puhe oli yösyömisestä ei juomisesta. Puolitoista tuntia piti asiaa selvittää ennen kuin äippä tajusi, että ei näin. Yhden jälkeen olin taas unessa, mutta väsyhän siitä hässäkästä jäi ja viideltä kun heräsin niin olin hieman kärttyinen. Korjasin tilannetta parin tunnin tirsoilla. Ja se kannatti, loppu päivä sujui mukavasti. Pääsin isin kanssa pyöräilemään. Äiti ei tullut. Varmaan jäi kotia laiskottelemaan, mutta omapahan on häpeänsä, meillä oli isin kanssa tosi kivaa.
Illalla tuli isovanhempia ainakin monta. Sain niitä kivoja lahjoja ja olin huomion keskipiteessä. Sain maistella paljon herkkuja. Kakkua ja kääretorttua ja keksiä ja pullaa. Kermavaahto ja mansikat olivat parhaita. Illalla kävin kylvyssä uudessa ammeessa ja istuin uudessa pottatuolissa. Äiti oli vaan taas typerä, kun se otti housut ja vaipan pois, niin istuminen ei ollut ollenkaan niin kivaa kuin niiden kanssa. Sitten luettiin satua ja syötiin velliä. Olin kamalan väsynyt ja nukahdin heti kun pääsin sänkyyn.
Viime yö sujui vähän paremmin, mutta nyt se äiti oli keksinyt että pitää juoda maito keittiössä. Tosi fiksua äiti. Maito on maitoa keittiössäkin. Kai tämäkin villitys ohi menee. Mutta ihan lapsellista temppuilua taas. En ollut moksiskaan, vaan heräsin tapojeni mukaan viideltä.
Tänään on ollut tosi kuuma. Ollaan oltu sisällä aika paljon, kaksi kertaa vähän käytiin kiikkumassa. Aivan liian vähän aikaa, jos minulta kysytään. Vaan eipä kysytty. Turha varmaan sanoakin kuka näistä asioista taas kerran päätti. Tänä iltana kävi sitten sellainen koira-täti, sillä oli tietenkin se koira. Se oli pieni koira, mutta ihan yhtä jännittävä kuin ne isot koirat mitä olen nähnyt ulkona. Se liikuskeli ja oli paikallaan ja seurasi sitä tätiä. Sitä oli aika kiva seurata ja olisin halunnut katsella sitä koirulia enemmänkin, mutta.. no, tiedättehän äitini, ei mitään näkemystä pienen ihmisen toiveille ja haaveille. Siinä pottapallillakin olen joutunut monta kertaa istumaan tänäänkin, välillä ihan nakuna. Ehkä joskus äitini vielä parantuu. Ja pelastusliivin kanssa harjoiteltiin. Säädettiin naruja, istuttiin, seisottiin ja makoiltiin. Äiti lupasi, että pääsen veneeseen ensin viikolla. Myös kitaraa olen soittanut tosi paljon tänään, varmaan siksi kun tämä ilmaston äkillinen lämpeneminen on pitänyt meidät sisällä. Tosin luulen, että isi oli käynyt pyöräilemässä ilman minua. Se ketku, enpä olisi isistä uskonut. Olin hieman loukkaantunut. Kuumuus teki päivästä muutenkin jotenkin ärsyttävän. Toivottavasti huomenna olisi jo pakkasta tai edes lunta.
