Tänään oli 1-vuotisneuvola. Neuvola on siis se vihreä tönö, jossa käydään riisuutumassa. Viimeaikoina siellä on ollut myös leluja. Tällä kertaa olin kasvanut kovin vähän ja painoin vielä vähemmän. Tuli hieman kurja olo, kun olen liian pieni. Äiti sanoi, että olen kuitenkin sopusuhtainen ja reipas. Silti päätin noudattaa neuvolan neuvoja. Pitää kuulemma syödä ja sitten taas yöllä ei saa enää syödä. Tosi ristiriitaisia ohjeita. Ja öljyä piti syödä myös. Olen heti aloittanut reippaasti syömään ja olenkin saanut tässä päivän mittaan menemään ainakin puolet enemmän kuin mitä yleensä syön. Päivällisestäkin söin puolet ihan itse, sitten väsyin ja äiti syötti loput. Öljyä söin myös, mutta se purkki oli niin iso ja muovinen, että lopulta vain esitin syöväni sitä. Äiti oli kuitenkin tyytyväinen ja se 'ottasit vielä vähän' -rukoilukin loppui. Maitoa join sitten vain puolet, koska sitä piti vähentää, mutta äiti vain tuputtaa sitä maitoa. Typerää. Kyllä äitikin kuuli ne ohjeet ja se vielä tarkisti, että paljonko maitoa piti mennä päivässä. Sitten meni vielä hullummaksi. Äiti sanoi, että pitää juoda tai ei tule kakka. Huhhuh, jo on liian paksua. Ensin valitellaan, kun ei kakkis ole kiinteää ja välillä kakin jo liikaa ja sitten aletaan yhdestä kakattomasta päivästä ruikuttamaan kakkaikävää. Tiesin, ettei äitillä ole kaikki intiaanit kanootissa. Äiti yrittää selvästi sabotoida pyhiä kasvamispyrkimyksiä. En aio lannistua.
Ja vielä se yksi ohje. Ei saa syödä yöllä. Helppoa. En ole ikinä syönyt yöllä. Enkä taatusti aio aloittaa nyt kun koko päivän olen vain evästänyt. Pistääköhän äiti vielä sänkyyni näkkileivänpaloja ja jäätelöä, se sabotööri!! Sitten olisi kyllä kiusaus suuri.
Sain myös rokotuksia, kumpaankin reiteen. Enkä edes itkenyt. No, ehkä vähän saatoin parkaista (ja päälle nyyhkäistä), mutta se tuhkarokkorokotus sattui ihan tosissaan. Saattaa kuulemma tulla kauheita jälkiseuruksia, kuumetta, ihottumaa ja jotain semmosia. Mutta olen ihan terve. Kävin äidin kanssa kaksi tuntia vaunuilemassa kaupungilla ja isin kanssa tunnin pyöräilemässä. Isin kanssa oli kivempaa, kun niissä äidin paikoissa ei saanut koskea mihinkään. Ei ota lankoja, ei posliiniastioita, ei kirjoja hyllystä. Aina sama virsi. Kotonakaan ei saa koskea mihinkään, ei stereoihin, ei digiboxiin.. Tyhmää.
