lausui M.A. Numminen laulussaan Kookospähkinä ja taidan jo tietää mistä tässä on kyse.
Lyhyestä virsi kaunis, vai mitens me pakanat aina hoetaan.. No, ensin tuli hammas nro 7, sitten tuli helteet, sitten pisti sääski ja sitten loppui rintaruokinta, makuuhuoneessa oli ensin 29 astetta öisin ja kun tästä kaikesta päästiin niin muistuipa se hammas taas mieleen, en saanut nukuttua, kolmelta aurinko paistaa verhon raosta, kyllä kai siinä vilkastuu, vaan ei meidän äiti, kun se on niin kuin halolla päähän lyöty, silmät ristissä killittää, minä viime yönäkin puolitoista tuntia koitin, mutta ei ja äkänenki on vielä, alkaa kutittamaan semmonen, nousen sitten seisomaan ja karjasen, mutta mitä kun muka vaan nukkua pitäis, viiden kuuden aikoihin vasta suostuu nousemaan akka, laiska emäntä, tosin tuli ehkä siinä itelläki jotku torkut otettua ootellessa.
Voin kertoa että äidin unikoulu on nyt lomalla. Mutta eipä lohduta, kun ruoka on aivan hirveää. Se pullomaito vielä menee, mutta että pitäisi oikeaa puuroa aamulla syödä ja sitten on vielä tarjottu sellaisia hedälmäsoseita, jotka on ihan liian hapokkaita. Enpä oo sitten paljoa viitsinyt syödä. Ja kun ei noista ruokapäniköistäkään voi tietää, missä on mitäkin, sitä pirun kookostakin tunkevat joka paikkaan. Minulla kun on melko varmasti kookosallergia, ja varmaan mantelille olen myös allerginen, saan ylähuuleen näppylöitä, korvia alkaa kutittamaan ja tulee vatsakipuja. Tosi vaikea sitten tietää uskaltaako syödä vai ei kun joissakin puuroissa ja maidoissa lukee vain kasviöljy ja toisissa merkeissä on taas kookosta. Alkaa tuoretta hammasta ärsyttää tommonen käytös ja ite ei saa edes lusikalla ottaa, kun on niin paha asia, jos nyt vähän menee huti. No, ollaan me vähän harjoiteltu jo.
Sitten mukavampiin aiheisiin. Olen tänään ollut niin reipas pikku vesseli, että olen sotkenut jo kaksi bodya. Ensimmäisen lorotin rennosti märäksi heti kun vaippa otettiin pois. Tämä nyt ei ollut sinänsä mikään saavutus (vaikka ylpeä olenkin), ihan normisettiä. Toisen bobyn sain tuutattua täyteen mukavaa moussea. Vaippa taisi antaa pikkasen periksi vyötäröltä, kun tortut turskahti selkää myöten aina niskaan asti kun kierin hoitoalustalla. Aika kelju tunne lopulta, ja äiti vielä ihmetteli kun en pysy paikoillani. Voi mitä äitimäisyyksiä.. se vaan ei tajua.
Palaan ongelmieni (vanhempieni) pariin ja kirjoitan ehkä jotain joskus taas parempana aikana.
Kookospähkinän koko tarina voi lukea täältä.
Tai vaihtoehtoisesti muodikkaammasta mediasta äänen kera tästä.
