Päivän päälle vuosi

Eilen vietin syntymäpäivääni. Sain paljon lahjoja ja hienoja lahjoja. Synttäriaamu alkoi huonosti, koska yö oli huono. Äiti oli käsittänyt neuvolan neuvot aivan väärin ja yritti olla antamatta minulle maitoa. Puhe oli yösyömisestä ei juomisesta. Puolitoista tuntia piti asiaa selvittää ennen kuin äippä tajusi, että ei näin. Yhden jälkeen olin taas unessa, mutta väsyhän siitä hässäkästä jäi ja viideltä kun heräsin niin olin hieman kärttyinen. Korjasin tilannetta parin tunnin tirsoilla. Ja se kannatti, loppu päivä sujui mukavasti. Pääsin isin kanssa pyöräilemään. Äiti ei tullut. Varmaan jäi kotia laiskottelemaan, mutta omapahan on häpeänsä, meillä oli isin kanssa tosi kivaa.
Illalla tuli isovanhempia ainakin monta. Sain niitä kivoja lahjoja ja olin huomion keskipiteessä. Sain maistella paljon herkkuja. Kakkua ja kääretorttua ja keksiä ja pullaa. Kermavaahto ja mansikat olivat parhaita. Illalla kävin kylvyssä uudessa ammeessa ja istuin uudessa pottatuolissa. Äiti oli vaan taas typerä, kun se otti housut ja vaipan pois, niin istuminen ei ollut ollenkaan niin kivaa kuin niiden kanssa. Sitten luettiin satua ja syötiin velliä. Olin kamalan väsynyt ja nukahdin heti kun pääsin sänkyyn.

Viime yö sujui vähän paremmin, mutta nyt se äiti oli keksinyt että pitää juoda maito keittiössä. Tosi fiksua äiti. Maito on maitoa keittiössäkin. Kai tämäkin villitys ohi menee. Mutta ihan lapsellista temppuilua taas. En ollut moksiskaan, vaan heräsin tapojeni mukaan viideltä.
Tänään on ollut tosi kuuma. Ollaan oltu sisällä aika paljon, kaksi kertaa vähän käytiin kiikkumassa. Aivan liian vähän aikaa, jos minulta kysytään. Vaan eipä kysytty. Turha varmaan sanoakin kuka näistä asioista taas kerran päätti. Tänä iltana kävi sitten sellainen koira-täti, sillä oli tietenkin se koira. Se oli pieni koira, mutta ihan yhtä jännittävä kuin ne isot koirat mitä olen nähnyt ulkona. Se liikuskeli ja oli paikallaan ja seurasi sitä tätiä. Sitä oli aika kiva seurata ja olisin halunnut katsella sitä koirulia enemmänkin, mutta.. no, tiedättehän äitini, ei mitään näkemystä pienen ihmisen toiveille ja haaveille. Siinä pottapallillakin olen joutunut monta kertaa istumaan tänäänkin, välillä ihan nakuna. Ehkä joskus äitini vielä parantuu. Ja pelastusliivin kanssa harjoiteltiin. Säädettiin naruja, istuttiin, seisottiin ja makoiltiin. Äiti lupasi, että pääsen veneeseen ensin viikolla. Myös kitaraa olen soittanut tosi paljon tänään, varmaan siksi kun tämä ilmaston äkillinen lämpeneminen on pitänyt meidät sisällä. Tosin luulen, että isi oli käynyt pyöräilemässä ilman minua. Se ketku, enpä olisi isistä uskonut. Olin hieman loukkaantunut. Kuumuus teki päivästä muutenkin jotenkin ärsyttävän. Toivottavasti huomenna olisi jo pakkasta tai edes lunta.

Neuvolan neuvot

Tänään oli 1-vuotisneuvola. Neuvola on siis se vihreä tönö, jossa käydään riisuutumassa. Viimeaikoina siellä on ollut myös leluja. Tällä kertaa olin kasvanut kovin vähän ja painoin vielä vähemmän. Tuli hieman kurja olo, kun olen liian pieni. Äiti sanoi, että olen kuitenkin sopusuhtainen ja reipas. Silti päätin noudattaa neuvolan neuvoja. Pitää kuulemma syödä ja sitten taas yöllä ei saa enää syödä. Tosi ristiriitaisia ohjeita. Ja öljyä piti syödä myös. Olen heti aloittanut reippaasti syömään ja olenkin saanut tässä päivän mittaan menemään ainakin puolet enemmän kuin mitä yleensä syön. Päivällisestäkin söin puolet ihan itse, sitten väsyin ja äiti syötti loput. Öljyä söin myös, mutta se purkki oli niin iso ja muovinen, että lopulta vain esitin syöväni sitä. Äiti oli kuitenkin tyytyväinen ja se 'ottasit vielä vähän' -rukoilukin loppui. Maitoa join sitten vain puolet, koska sitä piti vähentää, mutta äiti vain tuputtaa sitä maitoa. Typerää. Kyllä äitikin kuuli ne ohjeet ja se vielä tarkisti, että paljonko maitoa piti mennä päivässä. Sitten meni vielä hullummaksi. Äiti sanoi, että pitää juoda tai ei tule kakka. Huhhuh, jo on liian paksua. Ensin valitellaan, kun ei kakkis ole kiinteää ja välillä kakin jo liikaa ja sitten aletaan yhdestä kakattomasta päivästä ruikuttamaan kakkaikävää. Tiesin, ettei äitillä ole kaikki intiaanit kanootissa. Äiti yrittää selvästi sabotoida pyhiä kasvamispyrkimyksiä. En aio lannistua.
Ja vielä se yksi ohje. Ei saa syödä yöllä. Helppoa. En ole ikinä syönyt yöllä. Enkä taatusti aio aloittaa nyt kun koko päivän olen vain evästänyt. Pistääköhän äiti vielä sänkyyni näkkileivänpaloja ja jäätelöä, se sabotööri!! Sitten olisi kyllä kiusaus suuri.
Sain myös rokotuksia, kumpaankin reiteen. Enkä edes itkenyt. No, ehkä vähän saatoin parkaista (ja päälle nyyhkäistä), mutta se tuhkarokkorokotus sattui ihan tosissaan. Saattaa kuulemma tulla kauheita jälkiseuruksia, kuumetta, ihottumaa ja jotain semmosia. Mutta olen ihan terve. Kävin äidin kanssa kaksi tuntia vaunuilemassa kaupungilla ja isin kanssa tunnin pyöräilemässä. Isin kanssa oli kivempaa, kun niissä äidin paikoissa ei saanut koskea mihinkään. Ei ota lankoja, ei posliiniastioita, ei kirjoja hyllystä. Aina sama virsi. Kotonakaan ei saa koskea mihinkään, ei stereoihin, ei digiboxiin.. Tyhmää.

11 kk ja 19 päivää

Täytän kohta Yksi vuotta ja sitten olenkin jo kohta aikuinen. Äiti ja isi itkee, kun muutan pois kotoa. Äiti roikkuu nilkassa ja isi jakaa viisauksia, eli tilanne on käänteinen tähän hetkeen verrattuna. Nyt minä roikun äidin nilkassa ja jaan isille ohjeita.

Olen suunnitellut jo paljon Ykköspäivääni. Aion kutsua kaikki mummot ja paapat ja kaikki muutkin ihmiset, jotka tunnen, esim. isin ja äidin. Sitten tarjoan (äiti sanoi, että pitää tarjota jotain) jätskiä, paljon jätskiä ja äiti saa kahvia, koska äiti tykkää kahvista. Minä tykkään jätskistä. Sitten me syödään jätskiä ja leikitään ja harjataan hiuksia, koska minä osaan hienosti harjata.

Lahjaksi toivon:

• Pelastusliivit, että pääsen käymään saaressa ukin veneellä. Vaarillakin on vene. Me käytiin tänään isin kanssa sitä katsomassa, sitten alkoi satamaan, mutta minä en edes kastunut ja isi oli ihan läpi märkä. Isompaan maalin, kun osuu helpommin. (Raksilan Prisma, McSailor 10-20kg, 26.90e)
• Syöttötuolin pehmuste, jotta jaksan katsella äidin typerää 'avaa suu', 'ota, rakas, kiltti, edes vähän', 'maistaisit nyt' -rukoilua. (Raksilan Prisma, 19.90e)
• Uuden kylpyammeen, sellaisen isojen poikien lattia-ammeen, kun entisessä ammeessa sanotaan että vuoden ikään asti. Minä olen kyllä niin hoikka, että ei pitäisi painosta olla kiinni. Mutta mitä isompi, sitä enemmän vettä loiskuteltavana. (Raksilan Citymarket 11.45e)
• Ammeeseen pitää tietenkin saada liukueste, ettei pärähdä pyllylleen, joten sellaisenkin haluan. (Raksilan Prisma 7.90e)
• Ja tärkein olisi tietenkin Suomi huiput: lastenlaulut: 20 hittiä, jossa on M.A. Nummisen kaikki parhaat lastenlaulut, sen saa kirjastosta, mutta se pitää palauttaa. Herra Huu on suosikkibiisini. Äiti ei osaa laulaa sitä, niin olisi tosi kiva jos sen ei tarvitsisi enää yrittää.

Kun vieraat on lähtenyt, menen pelastusliivit päällä kylpyyn ja kuuntelen levyä. Ja syön lisää jätskiä. Siitä tulee ihan paras päivä.

"katso seiniä on niissä reikiä, mut kookospähkinä on aivan ehjä vain"

lausui M.A. Numminen laulussaan Kookospähkinä ja taidan jo tietää mistä tässä on kyse.

Lyhyestä virsi kaunis, vai mitens me pakanat aina hoetaan.. No, ensin tuli hammas nro 7, sitten tuli helteet, sitten pisti sääski ja sitten loppui rintaruokinta, makuuhuoneessa oli ensin 29 astetta öisin ja kun tästä kaikesta päästiin niin muistuipa se hammas taas mieleen, en saanut nukuttua, kolmelta aurinko paistaa verhon raosta, kyllä kai siinä vilkastuu, vaan ei meidän äiti, kun se on niin kuin halolla päähän lyöty, silmät ristissä killittää, minä viime yönäkin puolitoista tuntia koitin, mutta ei ja äkänenki on vielä, alkaa kutittamaan semmonen, nousen sitten seisomaan ja karjasen, mutta mitä kun muka vaan nukkua pitäis, viiden kuuden aikoihin vasta suostuu nousemaan  akka, laiska emäntä, tosin tuli ehkä siinä itelläki jotku torkut otettua ootellessa.

Voin kertoa että äidin unikoulu on nyt lomalla. Mutta eipä lohduta, kun ruoka on aivan hirveää. Se pullomaito vielä menee, mutta että pitäisi oikeaa puuroa aamulla syödä ja sitten on vielä tarjottu sellaisia hedälmäsoseita, jotka on ihan liian hapokkaita. Enpä oo sitten paljoa viitsinyt syödä. Ja kun ei noista ruokapäniköistäkään voi tietää, missä on mitäkin, sitä pirun kookostakin tunkevat joka paikkaan. Minulla kun on melko varmasti  kookosallergia, ja varmaan mantelille olen myös allerginen, saan ylähuuleen näppylöitä, korvia alkaa kutittamaan ja tulee vatsakipuja. Tosi vaikea sitten tietää uskaltaako syödä vai ei kun joissakin puuroissa ja maidoissa lukee vain kasviöljy ja toisissa merkeissä on taas kookosta. Alkaa tuoretta hammasta ärsyttää tommonen käytös ja ite ei saa edes lusikalla ottaa, kun on niin paha asia, jos nyt vähän menee huti. No, ollaan me vähän harjoiteltu jo.

Sitten mukavampiin aiheisiin. Olen tänään ollut niin reipas pikku vesseli, että olen sotkenut jo kaksi bodya. Ensimmäisen lorotin rennosti märäksi heti kun vaippa otettiin pois. Tämä nyt ei ollut sinänsä mikään saavutus (vaikka ylpeä olenkin), ihan normisettiä. Toisen bobyn sain tuutattua täyteen mukavaa moussea. Vaippa taisi antaa pikkasen periksi vyötäröltä, kun tortut turskahti selkää myöten aina niskaan asti kun kierin hoitoalustalla.  Aika kelju tunne lopulta, ja äiti vielä ihmetteli kun en pysy paikoillani. Voi mitä äitimäisyyksiä.. se vaan ei tajua.

Palaan ongelmieni (vanhempieni) pariin ja kirjoitan ehkä jotain joskus taas parempana aikana.

Kookospähkinän koko tarina voi lukea täältä.
Tai vaihtoehtoisesti muodikkaammasta mediasta äänen kera tästä.