Vappu meni ja kesää odetellassa laitoin vähän iloisempaa taustatunnelmaa.
Eilen kävimme torilla. Siellä oli niin monta ihmistä, etten meinannut edes nähdä koko toria. Joku puhui isoon ääneen jotain työstä, mikä ei meitä kiinnostanut, koska meillä ei tehdä työtä. Äiti tekee joskus kotitöitä, mutta ei siihenkään tarvita "vielä vähän ydinvoimaa". Isi ja äiti rullasivat minua kaupungilla kunnes nukahdin kurpitsakärryyni ja sitten ne heti hyökkäsivät syömään. Mikä oli tietenkin väärin. Heräsin heti pizzeriassa, mutta onnistuin hillitsemään itseni siihen saakka kunnes pitsat tulivat. Luulin, että olisimme yhdessä ryhtyneet hajoittamaan tätä rasvalättyä, mutta ei sain vain hieman reunaa maistaa. Itkuhan siinä tuli ja paha mieli, kun ei edes taputtaa (puristaa tai hieroa) saanut pitsa-parkaa. Muistin itkeä vielä silloinkin kun isi puki minulle pipoa ja äiti näytti hillittömältä survoessaan pitsaa kitaansa, purematta niellen. Japsit ja peffatkin jäi laseihin kun lähdimme.
Kotona känkkäsin vielä sen verran, että sain äidin jakamattoman hoivan, huolen ja huomion varmistettua loppu illaksi. Sitten me syötiin, ryömittiin, äiti tiskasi (lapsellisesti mököttäen, kun en antanut sen tehdä koulutehtäviä, mutta äidin on jo aika oppia, ettei aina saa mitä haluaa) ja käytiin suihkussa. Vessa minulle tarjoiltiin erilaisia potleja koeteltavaksi. Ensin olivat vuorossa omat öljysuihkeeni, ceridal ja aqualan. Ensimmäinen lähti heti auki ja toistakin keksin vetää hampailla, niin että korkki melkein irtosi. Seuraava haaste oli pesuainepulloni. Kokeilin äidin tapaa: tartuin korkista ja puristin ja puhkuin naama punaisena. Tulokset olivat toistaiseksi nollaluokkaa, kuten yleensä äidilläkin. Olin selvästi kuitenkin oikeilla jäljillä, koska sain taas haasteellisemman putelin, äidin dödön. Yritin ielä punertavammalla otteella, nostin volumea ja pinnistin jalat suoriksi. Ei toiminut ja äitikin oli jo siirtynyt voitelemaan kasvojaan. Taasko se oli menossa johonkin? Ei käy. Luulin jo että nyt jäi pullonkäyttö vielä mysteeriksi, kun koin äkillisen ajatuksen kirkastuvan mielsessäni. Kiva äänihän siitä kuului kun puteli kimposi kaakelista wc-pöntön reunaa pitkin roskakorin luo. Huomio oli jälleen taattu eli ongelma ratkaistu.
