Viikonloppu alkoi vaihteeksi torstaina, koska äitillä ei ollut perjantaina koulua, niin minun ei tarvinnut hoitaa isiä kuin 12 asti. Tai niin sen piti olla.. Äiti kuitenkin halusi istua tietokoneella, joten minun piti viedä isi ulos. Se olikin sitten jännä reissu. Nähtiin rosvo ja poliisi. Se iso rosvo ryösti sellaisen pienen naisen ja sitten tuli ne poliisit ja puhelinta piti lainata ja kaikkea koko ajan, että olin jo ihan sekaisin. Sitten kai nukahdin ja kotona heräsin kun äiti otti lakin päästä, vaikka nukahdinkin uudestaan ja ehkä kaikki olikin unta.. Hirmu jännää se kuitenkin oli.
Loppu päivä kului ompeluhommissa. Äiti ompeli minulle peittoa ja minä mittasin. Mittasin kielen, hampaat (niitä on nyt jo kuusi), suun, sorkat ja nilkat. Lisäksi mittasin ylös-alas -liikettä ja hurjaa heilumista. Illalla kävin kylvyssä ja sitten päivä olikin jo pulkassa.
Perjantaina käytiin perhekaupassa tekemässä perheostoksia kokoperheen voimin. PAITSI että minä en saanut mitään. Vaikka urheasti sinnittelin hereillä koko reissun. Nukahdin pettyneenä. Illan virkkasin taas äidin kanssa ja harjoittelin hyödyllisiä suomenkielen ilmauksia, kuten "en nää", "emmää" ja "emmee".
Lauantai tuli perjantain jälkeen. Ja silloin sen keksin. Minun on alettava jo nyt keräämään todistusaineistoa vanhempiani vastaan, jotta voin myöhemmin vedota lapsuuden traumaan. Lauantai olikin hyvin traumaattinen. Ensinnäkin lähdimme äidin kanssa ulos. Nukahdin. Ja herätessäni minut oli ympäröity naisten alusvaatteilla. Trauma 1: Lapsena minulle ei ostettu kunnon vaatteita, vaan jouduin kulkemaan pitsiasussa. Ja matkaa oli 50 km ja sekin ylämäkeen. Oli reissussa ihan hauskaakin. Ruokakaupassa minä huusin "nännän", äiti sanoi "dändän". Kaupassa kaikui ja ihmiset katsoi että äiti on kahjo ja minä olen söpö. Äiti sanoi, että ei haittaa ei me asuta täällä päin.
Kun tulimme kotiiin ja olin saanut syödäkseni ja juodakseni, niin äiti ryhtyi taas tekemään koulujuttuja ja isi teki ruokaa. Minä istuin syöttötuolissa ja leikin minkä pystyin. Leikin korkeilla ja papereilla, äidin hajamielisenä sukiessa hiuksiani. Trauma 2: Lapsena minulla ei ollut leluja, vain paperilehmiä ja purkin kansia. Vanhemmat pitivät ravintoa ja työtä tärkeämpinä kuin minua. Kukaan ei välittänyt minusta. Olin täysin hyljeksitty.
Illalla äiti joi puoli lasia punaviiniä, tiesin koska maito oli melko tanniinista, kypsän hedelmäistä ja mausteista. Trauma 3: äiti joi ja minä kärsin. Isikin oli juonut viiniä, tiesin koska se ei inahtanutkaan sohvalla, vaikka minä jodlasin lattialla. Trauma 4: Isäkin joi eikä huomioinut minua tarpeeksi.
Tänään on ollut ihan kamala päivä, en ole saanut tehdä mitään. Ei saa syödä leluja aamiaiseksi, ei edes lounaaksi. Kostoksi en sitten syönyt paljon muutakaan. Ei saa hypätä sohvalta, vieläkään. Kaikki kiva on ollut tänään kiellettyä.
