Aloitin aamuni vaihteeksi pissaamalla hoitopöydälle, päälleni ja vaatteilleni. Kun tuntuu olevan vain samaa vanhaa arkea joka päivä. Perjantaina kylvettiin, sunnuntaina siivottiin ja maanantaina oli suihku. Rasvaa laitetaan joka välissä, ilmakylpyjä otetaan taloyhtiön asetamissa rajoissa (19 astetta). Ja istuminen sujuu jo kuin vanhalta tekijältä, melkein kyllästyttää. Äiti ja isä jaksavat vielä pitää paidan selästä kiinni ja epätoivoisesti koittavat tukea ja topata minua joka suunnalta. Vaikka olen niille jo näyttänyt että osaan seisoakin ihan omin jaloin. Eilen seisoskelin vaikka kuinka kauan (pöydästä kiinni pitäen), vanhemmat olivat toki vaikuttuneita, mutta silti kohtelevat minua kuin pyöreäpohjaista keilaa, keilapallon alla.
Eilinen oli aika rankka päivä. Pakki oli jumissa ja sai muutaman kerran ihan itkua tuhertaa, kun ei tuloksia kuulunut. Illanpuolella kuitenkin lykästi ja oli ihan juhlallinen olo. Aluksi olin niin tohkeissani, että unohdin tyystin ilmoittaa paketistani, mutta pian lirkutteluni paljasti parahduksen turahtaneen. Isi ryhtyi taputtaamaan, äiti lauloi kakkalaulun ja elimme onnellisena päivämme loppuun asti. Yönkin nukuin varvinaisen hyvin. Taisin kerran vähän ynähtää ja äiti otti heti viereen. Luultavasti äiti ei osaa enää edes nukkua ilman minua. Todennäköisesti se makoilee valveilla siihen asti kunnes minä ilmoitan kaipaavani kainaloa. Teen myös palveluksen äidille silloin kun ilmoitan että minua kutittaa, koska muuten äiti ei tajua vaihtaa kylkeä ja sitten se kitisee kokopäivän kylkihalvaustaan. Onneksi se nyt istuu koulussa kätisemässä.
