Heräsin varmuuden vuoksi ennen kuutta, koska eilen äiti oli noussut jo kuudelta ja olisi varmasti karannut matkoihinsa, jos en olisi huomannut tätä vääryyttä ajoissa. Koitin pakottaa äidin jatkamaan kanssani unia roikkumalla kiinni tississä, mutta lopulta en jaksanutkaan enää syödä ja äiti pääsi lähtemään. Itse olisin halunnut vielä nukkua, mutta eihän siinä sitten auttanut kuin lähteä perään. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin yhtä hyvin voinut nukkua, koska äiti lähti kuitenkin vaikka seurasin sitä silmä kovana koko aamun. Myöhemmin olinkin sitten jo aivan poikki ja kostin kaikki vääryydet huutamalla isille minkä keuhkoista irtosi. Päivällä musisoitiin isin kanssa, isi soitti kitaraa ja huuliharppua, mutta minä olen silti parempi laulamaan ja soitan tosi hyvin helistimellä tyynyrumpua. Isi on opettanut. Toivon synttärilahjaksi triangelia, joka on kääritty sellofaaniin. Koska muuten minulle ei anneta sellofaania.
Olemme isin kanssa harrastaneet paljon isä ja poika -juttuja. Isi koetteli kärsivällisyyttäni 1,5 tunnin vaunulenkillä, josta minä selviydyin voittajana. Olin koko matkan hereillä ja muina miehinä katselin vain maisemia. Tämä sai ilmeisesti isin luulemaan etten janoaisi kostoa.. Oikeastaan olin hautonut kostoa jo hieman pidempään. Ja kun se sitten tuli niin isin ilmeet oli kyllä hauskaa katseltavaa. Mutta olin reilu annoin pienen ja kiinteän varoituksen, tai testin.. Lopullinen kosto ylettyi ristiselkään asti, täytti nivuset ja pyllyvaon ja oli niin haisevaa, tahmeaa ja vaikeasti irtoavaa että isi yökki hyvän tovin ennen kuin uskalsi katsoakaan minuun päin. Olin onnesta soikeana.
Ehkä tänään on äidin vuoro.
