Tänään vasta koitti äidin vuoro. Kosto ei kuitenkaan ollut suloinen. Taisin tehdä jotain väärin. Heräsin puoli kuudelta aivan kaaameeeseeen kakkahätään ja annoin sitten tulla ihan rennosti vaan. Sen jälkeen aloin hellästi herättelemään äitiä, joka kelloa vilkaistuaan muljautteli silmiään ja tuumi että nyt pitää nukkua, että ei oteta tavaksi herätä sian pierun aikaan. Yritin siinä sitten selvittää että minä se täällä pierin ja itse asiassa saattoi tulla pari lusikallista muutakin tavaraa. Koitin kääntyä isän puoleen, mutta ei sekään tuottanut tulosta. Eli piti sitten vähän parkaista. Viimein päästiin vessaan ja odotin innosta jokellellen kostoni seurauksia. Taisin pistää liian pahan, kun äiti alkoi miltein pillittää. Anteeksi, ei ollut tarkoitus. Äiti taisi kuitenkin suuttua ja isi otti minut aamupuurolle, kun äiti paineli unille. Lepää rauhassa äiti.

Loppu päivä meni mukavan omituisissa merkeissä. Äiti siivosi, minä autoin, äiti ei ymmärtänyt. Pyyhimme yhdessä pölyjä ja en saanut edes hieroa tv-ruutua. Äiti ei ymmärrä. Äiti on muutenkin hieman outo. Tänään se pyöri vessan lattialla ja vaahtoa vaan tursusi joka puolelta. Mietin, onko äitini vesikauhuinen, onko tuo vaahto hyvää ja onko äiti sekaisin, kun se huuhtelee tuon herkullisen vaahdon viemäriin. Mietin, ovatko vanhempani samaa rotua. Isä kuunteli levyjä. Toivon periväni älynlahjat isältäni.
Illalla pidimme äidin kanssa valokuvaussessiot, äidin idea, ja äiti nauroi kippurassa, koska näytin olevan pienessä hutikassa joka toisessa kuvassa. Pidimme myös räkärallin, minun idea, sylki lensi ja harso viuhui, päristelimme naamat rullalla ja minä tein marssiliikettä ainakin Japaniin ja takaisin. Se kai se niin makeasti nyt väsyttääkin. Kiitos ja moi.