Kiirettä on taas pitänyt. Olen ollut menossa ja melskeessä, ihmisten vilskeessä. Loppiasen jälkeen perhe kävi mummin ja papan kanssa kauppakeskuksessa. Otin reissusta kaiken irti nukkumalla. Luulin että meillä oli hauskaa. Kävimme kahvilla ja minä sain juoda nokkamukista, joka tuntuu miehekkäältä, vaikka kuppi luovuttaakin nestettä vain imiessä. Nautin ihmisten seuraamisesta ja uusista äänistä, mutta mitämitäMITÄ?! Äiti pilasi koko reissun katoamalla ihan viime minuuteilla. Olimme rauhassa kahvilassa, kun yhtäkkiä äiti tuikkasi minut mummin syliin ja lähti itse kirmaamaan johonkin kuin heikkopäinen. En nähnyt äitiä sen koommin.. No, näin ja otti päähän. Huusin ensin isille, koska mummikin häipyi. (Saan traumoja ja tulevat naissuhteeni ovat tuomittu tuhoon, koska takerrun jättämisen pelossa.) Viimein tämä katoava kaksikko palasi ja tuo minulle paidan tullessaan. Arvaapa mitä? Vähänkö kiinnosti.. Ei. Huusin vähän, mutta ovela äitini tarjosi minulle jälleen nokkamukia ja miehekkäästi nielin sekä maidon että kiukkuni.
Seuraavana päivänä isäni lähti retuuttamaan minua kaupungille. Mietin, että 'ei kai taas' ja huusin kuin hullu, yritin jopa turhaan vedota ohi kulkijoihin. Ilmeisesti onnistuin kääntämään vaunut kotia kohti, koska parin tunnin kuluttua heräsin kotoa. Tänään tämä kaupunkivillitys iski jälleen vanhempiini ja ne tuppasi kylki kylkeen vaunujeni taakse. Niin sitä taas mentiin selkä meno suuntaan tonttuja tuijotellen. Voi että pisti vihaksi. Ilmaisin kyllä mielipiteeni, mutta kumpikaan ei välittänyt siitä tuon taivaallista. Ei auttanut kuin sulkea silmät ja laskea kymmeneen. Kun avasin silmät, olin jo joutunut naisten vaatekauppaan. Äiti näytti olevan pahoillaan. Isä hymyili ja sanoi 'Terve'. Isä oli ilmeisesti liian positiivinen, joten hukkasimme sen parin liikkeen kuluttua. Mikä oli harmi, koska pian isin kadottua äiti rupesi lässyttämään minulle, että 'No, niin kohta mennään sinne ja jaksatkos vielä..' ja muuta kamalaa. Hävetti vähän äidin puolesta. Mentiin sitten taas kahvilaan, mutta tällä kertaa olin viisaampi. Sain taas miesten mukin ja naukkailin siitä muina miehinä, koitin jopa vähän keskustella äidin kanssa, ettei se olisi niin nolo. Mutta tällä kertaa rupesin huutamaan hyvissä ajoin. Luulen yllättäneeni äidin täysin sillä se otti minut syliin, laittoi vaunuihin, otti taas syliin ja laittoi taas vaunuihin, pukien koko ajan samalla. Hienoa äiti, nyt kaikki tietää että olet nolon lisäksi kykenemätön hoitamaan lastasi.. "Pikku kärttyilyt" kuitenkin palkittiin ja sain äidin mukaani, eikä käynyt niin kuin viime kerralla. Varmuuden vuoksi pidin vähän meteliä, aina kun äiti yritti lopettaa vaunujen lykkimisen. Lopulta äiti lähtikin kotia kohti ja uskalsin keskittyä tärkeämpiin seikkoihin, kuten nukkumiseen.
Päivän kakkajuttu.. Sain eilen maistaa ekan kerran kalaa. Pikku kalastajan herkku, luki purkissa, mutta vaikka seuraukset olikin pienet ja hyvin samankaltaiset kuin purkissa, niin tuoksu oli paremminkin tunkkainen kuin herkku. No, eilen herkku, huomenna sen serkku. Tänään on ollut pakki jumissa, vaikka muutaman mojovan kaasupurkauksen olenkin onnistunut päästämään. Yölläkin heräilin moneen kertaan kun väänsi niin vatsaa. Mitä tästä opimme, älä syö kalaa. Kärtty kuittaa.
