Normipäivä tänään.. Uudet uuden vuoden lupaukset on ollut testissä tänään. Äiti lupasi ottaa rennommin tänä vuonna ja isä lupasi lopettaa tupakoimisen. Hyvin on sujunut tähän mennessä. Äiti jopa osallistui perhepäikkäreille (puristi silmäluomia yhteen ja hoki mielessään 'olenpas rento, olepas toosi rento'). Isällä sujuu hyvin (ei uskalla moittiakaan ettei suutu ja lähde hermosavuille). Itse en luvannut mitään, olen vielä niin nuori ja menevässä iässä etten voi kuvitella kahlivani itseäni vuoden kestäviin sopimuksiin. Toki harkitsin seuraavia lupauksia: 1) yrittää juoda äiti tyhjäksi 2) kakata mahdollisimman epäsopivassa tilanteessa 3) opetella kävelemään. Mutta olen vain pieni vauva, en mitenkään voi olla vielä tänä vuonna vastuussa tekemisistäni. Olen tosin siirtynyt isompiin vaippoihin, kokoon 4, mutta sehän kertoo vain siitä kuinka hyvin muodostunut olen.
Se nuha muuten oli yhden päivän läpihuuto juttu, olen kuitenkin köhinyt välillä, ettei paapomistaso laske. Käytiin jopa ulkona tänään, koska siellä oli lämpimämpi kuin sisällä. Asumme siis Valehtelevien Verenimiöiden Omistamassa talossa. Olisiko vanhempani voineet ystävällisesti päätellä kyseisen Oyj:n nimestä jotain hinnan ja laadun suhteesta?! Lämmin vesi saadaan kuten muissakin taloyhtiöissä, vääntämällä hanaa länteen päin, jolloin pienen pieni punainen valo syttyy jossain Helsingin laidalla sijaitsevassa päämajassa, jossa ehkä joku tai jonkin huomaa sen ja sanoo jollekin toiselle tyypille 'hei sinä, viittitkö pistää vähäsen vettä kiehuu ja kaataa sen tohon vasempaan putkeen', 'siis eiku oikeeseen tietenkin niin' ja tunnin päästä 'eiku vasempaan ja lirauta ny litra samantien'. Kukaan ei tiedä miten lämmintä ilmaa saadaan. Jos tietäisi, ehkä sitä olisi myös meidän huoneistossa.
Tästä seuraa tietenkin armotonta pukemista. Mikä on inhottavaa. Etenkin kun äidillä on ollut viime aikoina havaittavissa jotain ihme teema pukemista.. Perjantai: vuosi 92 eli turkoosia ja keltaista. Ehkä yritys palauttaa oma unohtunut lapsuus mieleen. Vaatteista yksin voi jo aiheutua sen luokan traumat, että muisti on iäksi tuhottu. Lauantai: vuosi 73, pää osassa kaulukset, vielä kun lahkeet olisivat olleet hitusen leveämmät olisin ollut "ready to groove, baby". Tai ehkä äiti vaan on Life on Mars -sarjan fani. Mistäpä minä tietäisin, minä nukun silloin. Ja niin nukkuu äitikin, koska minähän en yksin nuku. Äiti saa olla vieressäni ainakin 20-22, se on äidin oikeus. Tänään oli pahin vaateparsi: vauvan vaaleansisistä ja puserossa lisäksi keskisinisiä raitoja. Olen oksennellut koko päivän, mutta vaatteet eivät ole vielä syöpyneet päältäni.