Toinenkin päivä oli selvästi äidin käsialaa. Lähdimme ja saavuimme aina liian myöhässä, mihin ikinä menemmekin. Lisäksi minun herkät unihetkeni järkkyivät. Ensimmäiset päiväunet sain lähes tulkoon päätökseen, kun heräsin johonkin tuntemattomaan uhkaan. Laitan sen tällä kertaa äidin syyksi, koska rakastan vanhempiani tasapuolisesti (ja isi oli koko ajanvieressäni niin sen syytä tämä ei voinut olla). Yritin ottaa toiset torkut matkalla ukkini luo, mutta en taaskaan ehtinyt saada uniani päätökseen, kun äiti jo raotteli lämmintä haalariani. Törkeää. Eikö äiti tiedä ettei vauvoja kohdella näin. Olen varma että tällä on kamalia seurauksia muuten loistavassa tulevaisuudessani. No, kävin ukin sylissä ja taas mentiin. Uskomatonta! Seuraavana vuorossa oli äidin serkku ja taisimme hukata isänkin johonkin matkalle (taas.. kumpikohan pakenee kumpaa?). Tässä vierailussa oli jo hieman järkeäkin, sain ruokaa ja yritin kyllä saada kaiken muunkin pöydällä olevan. Ruoan päälle teki mieleni tietenkin torkuille, mutta eipä käynyt tasan onnelliset unen lahjat. Lopulta kummisetä tuli hakemaan minut ja pääsin autossa heti uneen. Äitikin taisi tulla mukaan. Ja tulihan se, koska heti herättyäni oli luvassa lisää ohjelmaa.
Heräsin tosiaan makeiden unien jälkeen enoni luota vailla huolen häivää, kunnes äitini tuli paikalle ja alkoi tunkemaan minua juhlavaatteisiin. Olin anteeksi antavaisella tuulella ja niin sitä sitten mentiin naapuriin juhlimaan. nautin tietysti saamastani huomiosta, mutta liika on liikaa. Kun pahvimukit ei enää kiinnostaneet, eikä pöytäliinaa saanut vetää pään yli, pääsin äiti viemään minut nuklkumaan. Niissä juhlissa oli kyllä pontentiaalisia lapsenkaappaajia, eli ihmisiä joita en ollut ennen nähnyt ja jotka tahtoivat minut syliini, jaiks. Selvisin kuitenkin.
Sunnuntaina palasimme kotiin. Matka oli huomattavasti kamalampi kuin muistelin. Nukuin vähän, mutta herättyäni oli pimeää, tylsää ja NÄLKÄ. Tyrkyttivät mukista maitoa, mutta en mennyt noin vanhanaikaiseen temppuun, vaadin aitoa tavaraa ja järjestyihän sitä lopulta. Loppu hyvin kaikki hyvin ja mukavaahan minulla oikeasti oli. Mutta kyllä reissussa rähjääntyy, laitoin äidin puuhaamaan minut heti petikuntoon. zzzzz..
