Sairaspäiviä ja kumisotaa

Tietenkin taas joku flunssa. Yskittää.

Perjantaina oli kirjastopäivä ja äiti keksi raahata minut satutunnille. Se ei ollut mukavaa. Siellä oli monta lasta ja vaikka suurin osa osasikin käyttäytyä, niin meidän viereen tuli tietenkin kaksi kakaraa, jotka eivät pysyneet penkeillä ja pyörivät ja pölisivät. Niillä äideillä oli tietenkin vielä vauvat niin että ne ei muka voineet tehdä mitään niille isommille kersoille. Saakelin räkänokat olivat vielä vanhempia kuin minä, mutta ei mitään tapoja. En voinut sitten ollenkaan keskittyä satuun ja pyysin, että lähdettäisiin pois. Ja eipä tainnut kirjaston Tätikään pitää pölisijöistä, kun luki pinostaan vain yhden sadun. Sain kuitenkin leiman ja passin. Ehkä kokeillaan joku toinen kerta jossain toisessa kirjastossa. Nyt kun äitikin on kotona, eikä mennytkään töihin, niin se voi tulla hakemaan ja viedä hoitoon ihan milloin haluaa ja me tehdään kaikkea kivaa yhdessä aina silloin kun pitäisi tehdä jotain muuta.

Lauantaina sain Paljon herkkuja, koska se kuulemma auttaa parantumaan. Ensin syötiin äidin kanssa salaa suklaapatukka puoliksi (tosin epäilen hieman tätä äidin tasapuolikkuutta), sitten käytiin iltakävelyllä kaupungilla ja puistoissa ja sain ranskalaisia. Välipalana oli voileipäkeksejä kaikilla herkuilla.

Herkuista huolimatta eilinen oli hauskin. Oltiin äidin kanssa kaksi tuntia puistossa, siellä oli tarhasta tuttuja kavereitakin, joiden kanssa laskettiin mäkeä. Iltakylpyyn asti leikittiin autoilla, legoilla, Patella, lentokoneella ja kaikella mitä vain löysin. Kumisota keksittiin kylvyssä, kun äiti lymysi vessan ovella eikä halunnut tulla pesulle, se sottapytty, heitin sitä kumisella palikalla, joka sattui olemaan mukanani ammeessa. Äitihän heitti saman tien takasin, niin että vedet vaan loiskui. Ammukset tosin menivät minne sattuu ja lopulta jouduimme sotimaan kumiankalla. Isi ei varmaan edes huomannut, vaikka vettä pärskyi aina olohuoneeseen saakka.

Luontoretki ja muuta hubaa

Ollaan tuon kurttunaaman kans panostettu taas ilmaisiin tai puoli-ilmaisiin huveihin. Eilen oli superkiva luontoretkeily lähiympäristössä. Käveltiin päiväkodilta joen rantaan ja sieltä puistoon sorsia syöttämään. Nähtiin kaadettuja puita ja niissä oli paljon kaikkia mielenkiintoisia ötököitä. Yksi leppäkerttukin oli. Se oli hieno, mutta se meni piiloon, kun olin keräämässä sieniä. Sitten löydettiin tosi jännä lätäkkö nurmikolta. Sitä ei ollenkaan huomannut kunnes sen päälle meni lätsäämään. Se oli tosi iso.

Toinen uusi suosikki puuhani, luontoretkeilyn lisäksi siis, on uiminen. Kävin äidin, äidin ystävän ja minun ystäväni Aalon kanssa uimassa torstaina. Paljastui että olen tosi hyvä uimaan ja että äitikin mahtuu uima-altaaseen. En aluksi uskonut kun se sanoi, että siellä hallissa on niin iso amme että jopa äiti mahtuu.. mutta niin se vain mahtui ja tilaa oli aivan kamalasti lisääkin. Uiskentelin kellukkeen kanssa ympäri ympäri ja en pissannut olleenkaan vasta kuin sinne suihkuun. Oli tosi mahtava reissu, sain kaakaotakin jälkeenpäin. Siitä on kohta viikko, niin että eiköhän mentäisi jo uudestaan. Kaakaota minä en kuulemma vaan enää saa, kun menee minulla kuulemma vatsa sekaisin, vaikka ite en ole kyllä huomannut. Äidin pötypuhetta. Hassusti ne vaan suoristui mammankin kurtut kun kimpassa polskittiin. Luulin aina, että ryppyjä tulee jos on pitkään vedessä, mutta kai sen ison ammeen vesikin on erilaista.

Uutta reissua odotellessa voisin kertoa kuinka löysin mukavan lueskelu paikan äidin vaatekaapista.

Pelaa varman päälle

"Minä näin kerran Möhköfantin", sanoi Nasu. "Tai ainakin luulin nähneeni. Tai ehkä en  nähnytkään."

"Niin minäkin", sanoi Puh miettien minkähänlainen Möhköfantti on. 

(Nasun pieni kirja rohkeudesta)

Pidä pää kylmänä

"Mitä!" sanoi Nasu hypähtäen ilmaan.

Sitten hän hyppeli vielä pari kertaa ikään kuin voimistelumielessä osoittaakseen ettei hän suinkaan ollut pelästynyt.

(Nasun pieni kirja rohkeudesta)

No niin, pääsinpäs vihdoin päivittämään kuulumisia. Äidin vika. Se on ollut ihan tylsä ja kokoajan sen on muka pitänyt tehdä jotain työtä. Nyt se kai luovutti..

Minulle on tullut 1 1/2 uutta hammasta. Äiti sanoi että saan näiden lisäksi ainakin kaksi vielä. Sitten minulla on jo 3 1/2 uutta hammasta. Osaan laskea vain seitsemään tai kymmeneen, joten en tiedä montako hammasta minulla jo on. Varmaan tosi monta, kun niiden peseminen kestää ikuisuuden.
Tänään käytiin mummin kanssa kaupassa. Sain kahdet hienot kengät, talvikengät ja vuorelliset kumisaappaat. Minun piti koejuosta molemmat parit. Äiti ja mummi kannusti maaliviivalla. Ja sitten äiti meinasi eksyä sinne kenkäosastolle, mutta onneksi napattiin se mummin kanssa. Ja tietenkin mummilta muumipatukan mä marisin, maistui makoisalta, nam. Kiitoksia mummille.

Äitini, otsakurttu, tahtoi sitten liittyä seuraani ja vaihdoin otsikon. Kai se aikoo jotain kirjoittaakin. Sitä ei vaan pidä ottaa niin vakavasti. Luulen, että sillä on jokunen ruuvi löystynyt, jokin hermoromahdus varmaan. Se tuli eilenkin katsomaan kanssani Nalle Puhin omaa elokuvaa, ja se alkoi kikattaa ihan yhtäkkiä. Sama juttu toistui tänään. Todella outoa. Olen sitten yrittänyt olla sille hellä ja pitää sen ajatukset muissa asioissa. Mutta joskus tuntuu, että se menee vaan pahemmaksi vaikka mitä keksin. Syljeskelin lattialle, kävin käsiksi telkkariin, heittelin palapelejä lattialle, hakkasin vasaralla, varastin tavaroita, kiipesin pöydälle, juoksin sängyn alle piiloon.. mutta mikään ei tunnu auttavan. Aina vaan on äidin otsalla kurttu. Yhdestä asiasta se tosin Aina tokenee. Jos kiusaan isiä. Se tulee aina järkiinsä. Siksi olen kiusannut isiä oikein urakalla.
Painoin tänään hissin hälytyskuusen kuvaa. Ei se äiti pitänyt siitäkään.

Wanted: Pehmosieppari!!

Nyt on sitten pienet ja pehmoiset hukassa. Harmittaa kovasti. Tämän lauantain, kohta vakioksi muodostunut, kirjastoreissu jäi rakastetun Arvo-sammakon viimeseksi. Jokin hullu eläinsieppari on liikkeellä. Minä en mitenkään voinut tiputtaa Arvoa vaunuista, ainakaan niin ettei äiti olisi sitä huomannut. Sitä paitsi kirjaston pikku-myyräkin oli siepattu. Varmasti sama henkilö tämänkin takana.

Kävimme tosiaan viime lauantainakin pääkirjastolla ja sunnuntaina leikimme polteljoonia. Tuleekohan siitäkin tapa? Toivottavasti. Se oli nimittäin hyvä leikki, näin sen aikana yhden päristelevän liitovarjon ja kaksi kuumailmapalloa. Tämän lauantain lenkistä tosin puuttui kirpputorikierros, joka oli yliveto. Löysin ihan itse ison Nalle Puhin, tai siis kaksi, joista äiti osti paremman ja onneksi myös halvemman. Voitte siis kutsua minua kirppishaukaksi. Alku viikosta satoin ja muutimme huoneessani järjestystä.
Tässä muutama huono kuva tuloksista:

Minä ja Opel -herra. Vasemmalla rattoisa piirrustustaulu, tarroilla koristeltu leluarkku ja luola.

Minä ja kirppis-Puh. Uusivanha pöytä, vanhauusi pötkötyshökötys eli sänky, Salama -verhot ja parkkitalo.

Loman loppu

Jaahas, se on viimeinen lomapäivä tänään. Mikä on ihan hyväkin. Lomailu muuttui äkkiä rankaksi kun äiti heitti torstai-iltana tuttipullot roskiin. Se on yrittänyt viisi viikkoa saada minua nukkumaan ja syömään säännöllisinä aikoina ja aina jokaisesta ruokaryhmästä jotain ja riittävästi ulkoilua päivässä.. Mitä kaikkea kamalaa. Ei liikaa TV:tä ja hampaatkin pitäisi pestä. Hehee, ollaan isin kanssa pistetty parhaamme mukaan vastaan ja ihan hyvin me ollaan onnistuttu. Ei pärjää äiti meille.

On iltoja pidellyt

Ja kai tätä blogiakin olisi voinut päivittää. Hups. Mutta on ollut muuta. Äiti on opettanut minua syömään ja potalle. Sitä on ollut ihan hauska seurata, silleen vierestä, tyynenä ja sitten kun on saanut tarpeekseen niin sanoo vaan että "Äiti auta minua." Toimii joka kerta. Eilen tuli ystävä yllätyskäynnille. Se oli oikein mukavaa, vaikka me haluttiinkin aina leikkiä samalla lelulla. Ehkä äitikin nyt tajuaisi, mitä se tarkoittaa kun sanon kaupassa haluavani sellaisen lelun joka minulla jo on. Toisaalta, en kyllä juurikaan saa niitäkään leluja, joita minulla ei vielä ole. Ei pidä odottaa liikaa äidiltäni. Se ainakin olen oppinut tämän syömään opettelu -operaation aikana. Tottahan minä nyt syödä osaan, en vain yleensä viitsi. Ja osaan minä potallakin käydä. Tänään kun päivä oli ruoallisesti vähän huono, päätin yllättää vanhukset ja otin hetken mielenjohteesta vaipan pois, marssin potalle ja lorottelin pitkät pissat seisaaltaan ja osuin ihan pottaan jopa. Äiti tuli hyvin iloiseksi. On aina kivempi mennä nukkumaan, jos äiti on hyvällä tuulella. Siksi ärsytinkin isin hulluuden partaalle ja suututin sen vielä juuri ennen nukkumaan menoa, kun ajattelin pelleillä etten anna halia. Se jäi vähän harmittamaan. Taitaa isikin olla joskus vähän tosikko. Minäkö muka en haluaisi halia?

"Olen oivaltanut yhä selvemmin, ettei ihmisiä pdä kuunnella heitä ymmärtääkseeen."
"Totuuden ymmärtäminen on kenties vain sen katsomista hiljaisuudessa." CITADELLE
Siinäpä vähän viisaita sanoja vanhemmille pikku prinssiltä.

Kapteeni Kippeli esittäytyy

Näin kaikki alkoi. Äidillä oli jotain työjuttuja tänään ja se kelmi oli karannut kun olin päivä unilla. Tämä inhottava työjuttu verotti päivää huomattavasti. Ulkoiluaika rajottui johonkin tunteroiseen. Onneksi sentään pääsin testaamaan uutta puistoa. Energiataso oli kuitenkin kasvamaan päin. Iltapuuron jälkeen oloni oli kummallisen riehakas. Vapauduttuani vaatteiden kahleista, syy selvisi: Kapteeni Kippeli oli saapunut!

Pinkaisin hurjaan kiitoon ja lensin superkippelivoimieni avulla asunnon nurkasta nurkkaan, kunnes löysin verhon takaa ikkunan, josta astuin suoraan jurakaudelle. Ensimmäinen asia jonka näin oli valtava äitisaurus Materus maharrus. Se huomasi minut välittömästi punaisilla killisilmillään ja alkoi tömistellä kohti. Sen suusta valui kuolaa samalla kun se sönkötti sumutorvea muistuttavalla äänellä jotain saurussaksaa. Sen maha oli irvokkaan iso ja olkalinja olematon. Pää oli suippo ja nousi taaksepäin kaareutuvan selän päältä pitkän ja aivan liian monta mutkaa tekevän kaulan varassa. Raajat olivat pitkät ja täynnä yököttäviä selluliittikuhmuroita. Juoksin henkeni kaupalla, mutta juutuin vihreänoranssiraidalliseen suonsilmäkkeeseen. Onneksi sain tukevasta jättiläispuun oksasta kiinni ja aikani suossa poljettua, hirmuisen äitisauruksen kaapiessa ilmaa aivan paljaan pyllyni takana, sain kammettua itseni tukevalle maalle. Äitisaurus oli kuitenkin sitkeä ja pinkoi perässäni. Pinnistin kaikki kippelivoimani ja sain eksytettyä Materuksen, mutta saavuin pehmeälle avaruustomun peittämälle planeetalle. Siellä oli epäilyttävän hiljaista ja löysin tomun keskeltä mustan puoli kuolleen koneen. Hain heti vasaran ja paukuttelin sen pintaa napakasti, kunnes se alkoi osoittamaan elonmerkkejä. "Auh", sanoi kone. No, mutta TIE-TEN-KIN. Hain koko Puuha-Peten selviytymispäkin ja aloin tutkia koneen keskusyksikköä. Korvat olivat irtoamaisillaan niihin ripustettujen metallikukkien painosta ja en uskonut koneen voivan ottaa vastaan käskyjä. Ruuvasin korvat takaisin ja kaavin seittimäisen kasvuston koneen tutkan edestä. Heti minut nähtyään se hengähti: "BÖÖÖöööh!" Vasta korjattua koneen tähän pisteeseen, aloin epäillä sen ystävällismielisyyttä. Oli aika ottaa hatkat. Tilasin Tähtialukselta yhden puuvillaisen unimatkaajan, panin kippelivoimat tiukasti talteen, sieppasin pullollisen parasta vuosikerta mjölkkiä evääksi ja aloitin ajon kohti uusia seikkailuita.